Sosiaali- ja terveyspalvelu –ratkaisua (sotea) valmistelleet ministerit vakuuttivat tyytyväisyyttään ja sopimisen riemua. Oikeasti kukaan ei ollut tyytyväinen.
Keskusta ja perussuomalaiset joutuivat nielemään laajan valinnanvapauden. Kokoomus nieli maakuntahallinnon, mutta torppasi maakuntaveron.
Hallitus hankaloitti soteratkaisullaan potilaan ja sosiaalipalvelujen asiakkaan asemaa. Alun perin lähtökohtana oli hoitoketjujen joustavoittaminen ja sotepalvelujen integraatio eli hoitoketjujen joustavoittaminen.
Mikä on potilaan rooli hänen siirtyessään perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon vaikkapa syövän vuoksi?
Nyt integraatio typistyi julkisten, yksityisen terveysbisneksen ja kolmannen sektorin palvelujen integroimiseksi monituottajamalliksi, jotta kokoomuksen vaatima valinnanvapaus voidaan toteuttaa.
Terveyskeskukset yhtiöitetään
Tästä seuraa väistämättä myös julkisten palvelujen yhtiöittäminen, jotta julkiset palvelut voivat kilpailla avoimilla markkinoilla.
Hallitus linjasi tiedotustilaisuudessaan (6.4.), että yksityinen ja kolmas sektori vastaavat tietystä vähimmäismäärästä palveluja. Hallitus edistää siten pakolla valinnanvapautta. Tätä ei jätetä markkinoiden huoleksi, vaan tietty osuus palveluista taataan yksityisille.
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) totesi, että valtioneuvosto varmentaa, että maakunnat huolehtivat monipuolisen tuotantorakenteen toteutumisen.
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (ps.) puhui lämpimästi PK-yrittäjien aseman parantamisesta valinnanvapauden seurauksena. Mäntylä korosti erikseen, että perussuomalaiset haluavat edistää valinnanvapautta.
Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) tuntui myös enemmän ajattelevan yritysten toimintamahdollisuuksia kuin soten alkuperäistä tavoitetta taata ihmisille tasavertaiset palvelut koko maassa.
Valinnanvapaus kallista potilaalle ja yhteiskunnalle
Hallitus säätää lailla palvelumaksuista eikä maakunnissa voida tehdä yksilöllisiä päätöksiä. Esimerkiksi Helsingissä potilas on voinut käydä maksutta terveyskeskuksessa. Tulevaisuudessa jokainen potilas maksaa, ja asiakasmaksut nousevat.
Yhteiskunnalle palvelujen hajottaminen yksityisille saattaa tulla kalliiksi. Yksityiseen terveydenhuoltoon ei juuri pääse alle 100 eurolla. Kuka maksaa välin?
Valtioko, joka rahoittaa terveydenhuollon maakunnille. Maakuntaveroa ei tällä hallituskaudella tule. Tämä on kokoomukselle tehty myönnytys.
Raha seuraa potilasta tulevassa sotessa, mikä saattaa avata piikin. Valtion kautta yritykset saavat eräänlaista tuotantotukea jatkossakin, vaikka Kela-korvaus poistuisi. Yksityinen terveydenhuolto kerää voittoja omistajilleen eli potilas ja yhteiskunta osallistuvat välillisesti yritysten osinkojen rahoitukseen.
Valinnanvapaus edellyttää yhtiöittämistä
Mitä tapahtuu ihmisille hoitoketjuissa? Maakunnassa valitaan palvelujen tuottajat säädettyjen kriteerien pohjalta. Potilas voi valita julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Perusterveydenhuollossa tämä voi olla vielä yksinkertainenkin päätös.
Entä jos tarvitsetkin erikoissairaanhoitoa tai sosiaalipalveluja? Mikä on potilaan rooli hänen siirtyessään perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon vaikkapa syövän vuoksi? Valitseeko hän hoidon vai lääkäri? Mikä on lähetekäytännön merkitys? Nykyisellään se toimii portinvartijana perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon.
Potilas joutuukin palvelujen viidakkoon, jossa hoitavalla lääkärillä saattaa olla merkittävä rooli. Saattaa syntyä jonkin sortin kartelleja, joissa potilaat ohjataan tietylle – esimerkiksi yksityisen terveydenhuollon bisneksen tuottajalle.
Sotepalvelut valtion vahvaan valvontaan
Maakunnissa tehdään kahden kerroksen päätöksiä. Itsehallinnollisille maakunnille tulee soten lisäksi muitakin tehtäviä, kuten elinkeinoelämään, pelastustoimeen ja ympäristöhallintoon liittyviä päätöksiä.
Sote-päätökset ovat hallituksen tiukassa valvonnassa. Valtion valvontaa ja kovaa menokuria ajoi valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) jo pääministerinä edellisessä hallituksessa.
Maahan perustetaan yksi valtakunnallinen virasto, nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tapainen toimija valvomaan maakuntien sote-päätöksiä.
Muiden maakuntien tehtävien osalta valta tulee maakunnille, joita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.
Osa palveluista valinnanvapauden ulkopuolelle
Yksinkertaisesti kaikilla – etenkään sosiaalipalveluilla – ei ole markkinoita eikä kilpailua. On myös viranomaistehtäviä, kuten lastensuojelu, joka jäänee maakunnille.
Suurimmissa kaupungeissa on laaja valinnanvapaus toisin kuin syrjäseuduilla. Maakunnissa haja-asutusalueiden palvelut siirtyvät yhä enemmän keskuksiin, ja lähipalvelut heikkenevät olennaisesti.
Ongelmallista on myös, että miten erikoissairaanhoidon erittäin kovaa ammattitaitoa ja osaamista vaativia palveluja saadaan kilpailun piiriin. Hallitus tekeekin listauksen palveluista, jotka eivät kuulu valinnanvapauden piiriin.
Lähellä on kermankuorinta. Ne sote-palvelut, jotka voidaan selkeästi tuotteistaa ja hinnoitella, siirtyvät kilpailluille markkinoille. Yhteiskunta hoitaa kalliit, yksilöllistä ja pitkäaikaista hoitoa vaativat potilaat.
Ministerit – Rehula, Mäntylä ja Orpo – eivät kyenneet vakuuttamaan, että kermankuorinta pystyttäisiin pitämään aisoissa.
Mistä revitään 3 miljardin säästöt?
Hallitus aikoo supistaa kolmella miljardilla sote-palvelujen kustannuksia. Paineet ovat kuitenkin toisen suuntaiset: Valinnanvapaus uhkaa kasvattaa kustannuksia.
Säästöjä haetaan siirtämällä vastuuta ihmisille itselleen korottamalla palvelumaksuja. Kansalaiset maksavat jo nyt monia OECD-maita huomattavasti suuremman osan terveyspalveluistaan.
Henkilöstö siirtyy vanhoina työntekijöinä maakuntien palkkalistoille. Tämä on hyvä ratkaisu. Tämä ei poista ongelmaa, että monen työpaikka vaihtuu samalla kuin työnantajakin.
Maakunnissa keskistetään palveluja, ja seinistä luovutaan. Useita sairaaloita lakkautetaan todennäköisesti, kuten myös terveyskeskuksia. Kaupungeissa tämä ei ole merkittävä ongelma, mutta syrjäseuduilla työmatkat saattavat pidentyä paljonkin.
Uudistuksen iso haaste onkin, että miten työntekijät pidetään mukana. Sote-alalta eläköityy suuri joukko työntekijöitä. Jo nykyisin on pulaa työntekijöistä.
Kunnat ulkona sotesta
Kunnat on pullautettu kokonaan sivuun: yksikään kunta ei tulevaisuudessa vastaa sote-palvelujen tuottamisesta.
Kuntien perusterveydenhuollon ja kuntayhtymissä tuotettujen erikoissairaanhoidon palvelujen yhtiöittäminen on valtava työ. Tämä mullistaa yhdessä sote-palvelujen järjestämisvastuun siirron kanssa maakunnille koko sote-palvelujen kentän.
Luvassa on vielä iso vääntö yksityiskohdista. Sote on ollut ja on jatkossakin kovan poliittisen kaupankäynnin kohteena. Suurin häviäjä on potilas ja sosiaalipalvelujen asiakas.
Kuntien rooli muuttuu olennaisesti
Kolmiportainen – valtio, maakunta, kunta – hallinto muuttaa toteutuessaan vuoden 2019 alusta lähtien kuntien roolin aivan uuteen kuosiin. Kunnat menettävät budjettivaltaansa noin 60 prosentin verran. Sote-kiinteistöt jäävät kunnille, joita maakunnat vuokraavat.
Syntyy myös uusi – todennäköisesti osakeyhtiö – hallinnoimaan tyhjilleen jääviä kiinteistöjä. Ja niitähän tulevaisuudessa palvelujen keskittämisen ja sotebisnekseen siirryttäessä riittää.
Kunnat menettävät verotusoikeutensa sote-palvelujen osalta. Verotusoikeuden leikkaus tullee olemaan laskennallinen tai kuntiin säädetään verokatto, mikä tarkoittaa kunnissa erilaisia seurauksia.
Kunnat ovat sote-valtionosuuksilla kattaneet myös muita palveluja. Tämä joustovara poistuu.