Mitro Härkönen

Kiehtovat alkuperäiskansojen edustajien tarinat ovat Särjetty maa -esityksen taustalla.

Viime vuonna ilmestynyt J.K. Ihalaisen toimittama kirja Särjetty maa antaa äänen eri puolilla maapalloa eläville pienten kyläyhteisöjen ihmisille. Monet näistä yhteisöistä on karkotettu omilta mailtaan esimerkiksi sieltä löytyneiden luonnonvarojen vuoksi. Tulee yritys, joka hyödyntää rikkaudet, ja alkuperäisistä asukkaista tehdään pakolaisia omassa maassaan.

Mutta Särjetty maa pitää sisällään paljon muutakin kuin karuja kohtaloita. Se näyttää elämän monimuotoisuuden, heimojen, kielten ja elämän kirjon, jotka länsimaisia tv-kanavia tuijottava ihminen on ajat sitten unohtanut, jos on koskaan niistä mitään tiennytkään.

Tästä Ihalaisen kirjan runsaasta materiaalista Juha Hurme on jatkotyöstänyt käsikirjoituksen Siemenpuu -säätiön esitykseen ja sen on ohjannut Ilmari Pursiainen.

Viiden hengen näyttelijäryhmä kertoo kiehtovasti särjetyn maan tarinoita, joissa kuljetaan hetkessä maanosasta ja kulttuurista toiseen. Tarinat ja roolit kyllä vaihtuvat niin vikkelästi, että jos ei ole lukenut tarinoita kirjasta, voi olla vaikeuksia pysyä mukana. Ehkä se ei ole edes välttämätöntä. Runsaan tunnin mittaisen esityksen voi vain ottaa vastaan, haistella ja maistella tunteita ja tuulahduksia, joita Kellariteatterin hämyiseltä näyttämöltä ahtaaseen katsomoon välittyy.

Tarinat kerrotaan pääosin tragikoomisella otteella. Se onkin hyvä valinta.

ILMOITUS

Lähimmäksi suomalaisia kurkottaa tarinoista se, jossa Burman kareneja edustava pakolaisperhe saapuu Punkalaitumelle. Sotkua – ja hauskuutta – aiheutuu, kun perhe luulee pääsevänsä Jyväskylään jossa heillä on sukulaisia, mutta vasta Suomessa selviää todellinen määränpää.

Muissa tarinoissa, ennen kuin palataan kotoisiin maisemiin saamelaisten avulla, ollaan kaukana Intiassa, Thaimaassa, Kolumbiassa, Malissa. Esityksessä paneudutaan pitkään intialaisen Zahiran tarinaan. Sitä kautta kerrotaan naisten asemasta kehitysmaissa.

Kirjan tarinoita ei edes yritetä toistaa näyttämölle. Kerronnan kieli oli toinen. Se oli laulua, tanssillista liikehdintää, ”kielillä” puhumista. Oivallista oli malilaisista kertoneen osion karjalanmurteiset arvoitukset, joilla haettiin samalla myös suorempaa yhteyttä yleisöön.

Kun sitten päästiin Saamenmaalle Utsjoelle, vakavoiduttiin oikein supisuomalaisesti. Kalamies Esko Aikio selvitti saamelaisten luontosuhdetta ja tulipahan siinä samalla antaneeksi opettavaisia lauseita myös yleisölle.

Kiitos esityksestä, Siemenpuu -säätiö. Se kannatti tehdä. Ja kannattaa lukea myös Särjetty maa -kirja. Sen voi nauttia esityksen kera tai yksistään.

Särjetty maa. Käsikirjoitus Juha Hurme, J.K. Ihalaisen kirjan pohjalta, ohjaus Ilmari Pursiainen, apulaisohjaaja Minne Mäki, äänisuunnittelu ja musiikki Mikko Puhakka, pukusuunnittelu Heta Yli-Tepsa, rooleissa Tatu Järvinen, Antti Laukkarinen, Kaisa Leppänen, Sara Paasikoski ja Juho Uusitalo. Ensi-ilta Kellariteatterissa 1.4.

Tulevat esitykset:
7.4. klo 19 Kellariteatteri (Liisankatu 27, Helsinki),
7.5. , 8.5. ja 29.5. klo 19 Valtimonteatteri (Aleksis Kiven katu 22, Helsinki),
14. ja 15.10. klo 19 Stoa (Turunlinnantie 1, Itäkeskus, Helsinki)
17.4. Klo 15 Jyväskylän kansannäyttämö, Teatteri Miilu (Sammonkatu 7, Jyväskylä)
16.7. Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko (Kustavi)
29.7. Hailuoto Teatterifestivaali (Hailuoto).