Suurten ikäluokkien elämä on pääosin mahtunut kahden merkittävän elämänparantajan väliin: e-pillerin ja Viagran. Näin meille turvattiin nuoruuden riemut ja vanhuuden mahdollisuudet. Olemme siis eläneet ihmishistorian onnellisinta aikaa – ainakin eroottisessa mielessä.
Suurista jutuista huolimatta oli seksi vallankumouksellisella 60-luvulla edelleen syyllistettyä ja salakähmäistä. Eikä se ollut niin vapaatakaan, niin kuin nuorempien sukupolvien hippi-ideologiaa ihastelevat kuvittelevat. Eivät asenteet muuttuneet yhtä nopeasti kuin jutut ja ehkäisytekniikka. Tytöt olivat yhtä pihejä kuin ennenkin. Jätkät rehvastelivat jätkien tapaan. Ainut varma saanti oli monelle tuttu ja turvallinen oma-apu, mikä sekin oli vielä syyllistetty harrastus.
Ehkäisyvälineitä, pääasiassa kondomeita, oli tarjolla. Valintamyymälöiden hyllyistä niitä oli kuitenkin turha etsiä. Myynnistä vastasivat apteekit ja kemikaalikaupat.
Koska tuotetta piti pyytää sen nimellä tiskin takana seisovalta tädiltä, monen nuoren miehen kantti petti. Haluttu ehkäisyvälinepaketti saattoi muuttua viime hetkellä aspiriiniksi. Sekin kuulemma auttoi, mutta vain niin, että tyttö piti sitä pol-viensa välissä.
Niinpä se tavallinen tarina toteutui usein: tyttöystävän vatsa rupesi paisumaan ja monella kaverilla oli suhteen virallistaminen edessä. ”Niitten oli pakko mennä naimisiin”, tavattiin sanoa. Raskauden vuoksi tyttö joutui huonona esimerkkinä yleensä eroamaan koulustakin.
Oli toki ehkäisyvälineitten ”huomiotta eri lähettäjän nimellä” -postimyyntiä. Tukkurit tarjosivat ”saniteettituotteita” sunnuntain Hesarin sivuilla. Tarjolla oli Amirosseja, Ritexejä, Blausiegeleitä, Venuksia, Sultaneita ja niin edelleen, mutta kukapa vielä kotonaan asunut teinipoika uskalsi tai kehtasi tilata niitä omaan osoitteeseensa.
Kodeissa ei puhuttu
Kodeissa ei seksistä puhuttu, paitsi varoittelemalla epämääräisesti asioista, joitten nimiä ei sanottu ääneen. Koulujen vähäinen valistus oli kiertelevää ja kaartelevaa. Käytännön hyötyä siitä tuskin oli. Pelkona oli, että asioista suoraan puhuminen yllyttää nuorisoa liian varhaisiin kokeiluihin.
Omassa koulussani jumppamaikkamme, joka opetti myös terveysoppia, teki rimanalituksen. Hän astui luokkaan vakavan näköisenä, istui kateederin taakse, antoi katseensa lipua yli koko 14–15-vuotiaan poikajoukon, avasi suunsa ja sanoi: ”Pojat!” (Tässä välissä juhlallinen taidetauko.) ”Tällä tunnilla puhumme itsesaastutuksesta”.
Puolen minuutin syvän hiljaisuuden jälkeen Hanski, joka oli käynyt suurimman osan luokista kahteen kertaan, ja oli muita kokeneempi, avasi suunsa ja kajautti: ”On sitä jo nussittukin.”
Seurauksena oli kaksi tuntia jälki-istuntoa, käytöksen alennus ja open pasmojen täydellinen sekaantuminen. Mutta Hanskista tuli koulun sankari.
”Pidättäytyminen parasta ehkäisyä”
Avoimemman seksin nimissä radikaali nuoriso avasi keskusteluja aiheesta. Kirkkokin perinteisenä moraalinvartijana koki velvollisuudekseen osallistua niihin. Selkeimmän ratkaisun ongelmaan esittikin yksi silloisista piispoista: pidättäytyminen on paras ehkäisykeino.
Tuskin koskaan on kirkonmies ollut näin oikeassa. Taisi vain sanojalta unohtua teorian ja käytännön välinen ristiriita. Seksuaalisuus on vahva ja vaikeasti hallittava voima.
Vaarallisia, laittomia abortteja tehtiin paljon, ja ”enkelintekijät” tienasivat. Moni tyttö joutui vanhempiensa painostuksesta häpeän välttämiseksi muuttamaan pakoon paikkakunnalta tai jopa luovuttamaan aviottoman lapsensa adoptoivaksi. Tällaista julmuutta tuskin enää tapahtuu.
Onneksi noista päivistä on maailma muuttunut paljon. Nuoret voivat muuttaa yhteen vihkimättöminäkin. Puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, suurin osa toki tunnustettuina.
Eikä ole enää kauhistus, jos yksinäinen nainen hankkii lapsen.
Homojakin, vihittyjä tai vihkimättömiä, on nykyään vähän joka paikassa. Ennenhän heitä ei ollut olemassakaan, mitä nyt Ruotsissa, jutuissa, puistojen hämyssä ja salaisissa kohtaamispaikoissaan.
Paljosta vaiettiin, paljon kiusattiin, paljon siedettiin, ja paljon aiheutettiin turhaa tuskaa ihmisille.
Mutta oli meillä kivaakin…