Ihmiset ovat aina ihailleet suuruutta, olkoon se sitten urotekoja tai suuria sanoja. Valtaa ja taloudellista hyötyä saadakseen valtiot ja pääomia hallinnoivat yhtiöt ovat käyttäneet tätä unelmaa hyväkseen.
Läpi vuosisatojen kansainvälistä kauppaa harjoittaneet ovat pitäneet mukanaan sotilaita, joiden tehtävänä on ollut lastien turvaaminen ryöstelyltä. Mutta samalla sotilaiden avulla on ajettu pois kilpailijoita tuottavilta matkareiteiltä ja kauppapaikoilta sekä pakotettu paikallisia yhteistyökumppaneita uskollisiksi liittolaisiksi. Sotilaiden avulla ovat kaupankäyntiään tehneet britit, espanjalaiset, hollantilaiset ja muslimit – ja myös hansaliitto Itämerellä.
Nyt toimitaan peitellymmin kuin edellisinä vuosisatoina. Globalisoituneen talouden toimijat ovat riippuvaisia paikallisista valtioista, koska ne hallinnoivat taloutta omilla alueillaan. Jos haluaa olla johtava talousmahti, on osattava hallita näitä yksittäisiä valtioita epäsuorasti.
Yhdysvallat haluaa olla johtava talousmahti ja siksi se pyrkii solmimaan sopimuksia ja liittoja eri valtioiden kanssa. Sopimuksiin pääsyn takaamiseksi Yhdysvallat on valmis pitämään yllä niin mahtavaa armeijaa, ettei kenelläkään ole halua nousta sen asemaa horjuttamaan.
Eurooppalaisten sotavoimien kehittämistä Yhdysvallat on valmis tukemaan tiettyyn rajaan saakka. Ystävällisten kilpailijoiden sotilaallinen itsenäisyys ei kuitenkaan ole USA:n etujen mukaista.
Nato, amerikkalaisten johtama sotilasliitto, on valmis ottamaan Suomen jäsenekseen, koska se toisi Yhdysvaltojen elinkeinoelämälle etuja ja olisi yksi osa estettäessä Eurooppaa muodostamasta omaa kilpailevaa sotilasliittoa.
Neuvostoliiton uhkan häviäminen on hankaloittanut Yhdysvaltojen pyrkimystä ylläpitää omaa ylivaltaansa suhteessa liittolaisiin. Siksi Venäjän-uhkaa nyt lietsotaan.
Tällaisia näkökulmia tarkastelee Ellen Wood kirjassaan Pääoman imperiumi (2005). Ja hän jatkaa, että sotilaallinen voimankäyttö on karkea ja epäsopiva väline pidettäessä yllä pääoman kasautumisen oikeudellisia ja poliittisia edellytyksiä. Lisäksi imperialismin ristiriitoihin kuuluu, että sotilaallinen lähestymistapa kääntyy itseään vastaan, sillä se kasvattaa anti-imperialistista vihamielisyyttä ympäri maailmaa.
Näistä syistä ja seurauksista eivät omat johtajamme meille kerro, vaan he välittävät muuta tarinaa. He lietsovat pelkoja Venäjää kohtaan ja lupaavat amerikkalaista apua saadakseen kansalaisilta luvan liittyä Natoon.
Paavo Haavikko ei elinaikanaan tällaisiin avustusteemoihin uskonut, vaan kiteytti ajatuksensa sanoiksi: ”Uskollisuus on liittolaisen perushyve, kuolemaan saakka. Siksi liittolaisen on kuoltava ensin, ennen herraansa. –– Liittolaisella ei ole oikeutta elää omistajansa jälkeen. Mutta kylläkin kuolla tätä ennen.”