Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaista kansanedustajat Li Andersson ja Aino-Kaisa Pekonen ovat valmiita kunnioittamaan neuvoa-antavan jäsenäänestyksen tulosta puoluejohtajavalinnassa. Kolmas ehdokas, kansanedustaja Jari Myllykoski on toisella linjalla.
– En halua väheksyä kokoukseen valittuja henkilöitä, jotka päättävät lähivuosien linjauksista. Puheenjohtajavalinta on yksi niistä. En halua olla päättämässä kokousedustajiksi valittujen puolesta, Myllykoski sanoi lauantaina vasemmistoliiton puoluevaltuuston tiedotustilaisuudessa Helsingissä.
Käytännössä Myllykosken kanta varmistaa sen, että puoluekokous äänestää puheenjohtajasta, paitsi jos Myllykoski voittaa jäsenäänestyksen ja muut ehdokkaat vetäytyvät. Puoluekokoukseen voi myös ilmetä niin sanottu musta hevonen ehdokkaaksi.
Kaksi vetäytyisi
Puolueen varapuheenjohtajana toimiva Pekonen kertoi sanoneensa jo tammikuussa, että kun järjestetään neuvoa-antavan jäsenäänestys, olisi jäsenten kannan väheksymistä, jos jäsenäänestyksen tulosta ei kunnioitettaisi.
– Olen sitoutunut, että kun joku saa enemmistön ääniä, hänestä tulee puheenjohtaja, hän jatkoi.
Andersson sanoi samaa.
– Jäsenäänestys on tapa, jolla vasemmistoliitto haluaa toteuttaa demokratiaa ja kansanvaltaisuutta. Jos häviän jäsenäänestyksen vaikka yhdelläkin äänellä, vetäydyn ehdokkuudesta ennen puoluekokousta, hän totesi.
Sopuisaa linjanvetoa
Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaat olivat hyvin sopuisia, kun heiltä kysyttiin, mikä kustakin tekee parhaan ehdokkaan. He toivoivat linjakeskustelua.
Pekonen sanoi, että ei halua verrata itseään henkilönä muihin ehdokkaisiin.
– Meillä on erilaiset tausta, tavat toimia ja painopisteitä politiikassa. Katson, että puoluejohtajakierroksella enemmänkin haetaan linjaa.
– Jos jättää paras sanan pois, eron näkee. Minä olen mies, Myllykoski vinoili.
Hän piti tärkeänä sitä, että puheenjohtajakampanjassa pysytään asiassa ja toivoi, että voi vakuuttaa muut ehdokkaat itselleen tärkeistä asioista.
– Uskon, että pystyn vaikuttamaan kollegoihin näissä keskusteluissa, hän sanoi.
Andersson piti tärkeänä vasemmistoliiton viestin valottamista puheenjohtajavalinnan yhteydessä.