Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Kilpailukykysopimus on saamassa uutta puhtia Suomen mallista.

Uskoa henkitoreissaan olevaan kilpailukykysopimukseen elvytetään SAK:n, EK:n ja pääministeri Sipilän hallituksen voimin. Suomessa aiotaan edetä palkkamalliin, jossa vuoden 2017 jälkeen palkka-ankkurin muodostavat vientiliitot. Näiden neuvottelutulos muodostaisi palkkakaton muille työntekijöille.

Suomen malliin sisältyy työmarkkinajärjestöjen linjauksen mukaan kilpailukyvyn lisäksi työllisyys, tuottavuus sekä julkisen talouden tasapaino. Valmistelu alkaa, mikäli kilpailukykymallista saadaan sovittua kesäkuun alussa.

Mitä uutta työmarkkinajärjestöt sopivat nyt, mitä aikaisemmin ei olisi jo sovittu tai ainakin keskusteltu? Tuskin mitään uutta tuotiin pöytään, mikä ei olisi ollut pitkään tiedossa.

Kilpailukykysopimus roikkuu löysässä hirressä aina kesäkuun alkuun saakka.

Suomen malli näyttäytyy neuvottelutaktisena vetona, jolla kilpailukykysopimusta kannatellaan eteenpäin. Kilpailukykysopimus roikkuu löysässä hirressä aina kesäkuun alkuun saakka.

Suomen mallin myötä yhä pienempi porukka määrittelee palkkatason. Neuvottelupöydistä tippuvat pois esimerkiksi kuntatyöntekijöiden ja palvelualojen työntekijöiden edustajat.

ILMOITUS

Tämän nieleminen ei ole helppoa etenkään pienipalkkaisilla aloilla. Malliin on sovitettava matalapalkka-alojen tarpeet ja samapalkkaisuudessa eteneminen, johon ovat sitoutuneet niin valtio, työnantaja- kuin työntekijäjärjestötkin.

Joka tapauksessa, jos Suomen malli etenee, se määrittää koko sopimustoiminnan maailmaa. Kuten tekee myös kilpailukykysopimus niidenkin liittojen osalta, jotka eivät ole siinä mukana. Jos siis ylipäänsä hyväksytään kilpailukykysopimus kesäkuun alussa.

Hallitus ja työnantajat ajavat myös paikallista sopimista. Hallitus haluaa paikallista sopimista ”riittävästi eteenpäin”, mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Valtaa halutaan joka tapauksessa enemmän työpaikoille palkoista ja työajoista päättämiseen. Viime kädessä halutaan sopia näistä myös alle työehtosopimusten. Päätöksentekoa työehdoista ja palkoista halutaan siis samaan aikaan sekä keskittää että hajauttaa.

Työtekijän kannalta tämä tarkoittaa, että palkkamalttia ajetaan useita väyliä pitkin. Ensin raamit rakennetaan vientiliittojen toimesta. Työpaikoilla voitaisiin taas sopia, jos kokoomus ja työnantajat saisivat tahtonsa läpi, työehtosopimuksia pienemmistä palkoista ja heikommista työajoista.

Sipilä väittää olevansa pragmaattinen päätöksissään. Kyllä hän pikemminkin on ideologinen päättäjä. Katsoopa vaikka työelämän päätöksiä tai maakuntamallia, jota hän suojelee henkeen ja vereen asti.