Komedian Äkkilähtö pääosaa esittävässä Lotta Kaihuassa on selvää yhdennäköisyyttä ohjaajana debytoivan Tiina Lymin kanssa.
Päähenkilö Katrin hahmossa taas on aineksia Lymin näyttelijän imagon alter egoksi. Lymi tunnetaan voimakkaista, helposti kuohahtelevista roolihahmoistaan.
Herkkyys ja aggressiivisuus ilmentyvät usein samassa hahmossa, ja aidosti myös: Lymi huokuu tulisen naisenergistä läsnäoloa. Tästä saatiin runsaasti näyttöä äskettäin esitetyssä Roba-sarjassa.
Kolmekymppisellä menestyjällä Katrilla on ruusuiset tulevaisuuden suunnitelmat. Avokas (Antti Holma) osoittautuu kuitenkin lipeväksi ketkuksi kera virolaisen salarakkaansa. Kuviossa pyörii täysi kassillinen verottajalta pimitettyjä suuria seteleitä.
Syntyvän sotkun keskellä Katri törmää 8-vuotiaaseen Annaan (Eedit Patrakka). Tämä tekee pirullisen kostoiskun narkkariäitinsä rikolliselle isäpuolelle (Ville Tiihonen).
Näemme, miten tehokas ase tavallinen jogurtti voikaan olla, kun vastassa on laktoosi-intoleranssin vaivaama konna. Tästä käynnistyy suuri seikkailu, jossa pääkaupunkiseutu kohtaa itäisen Suomen.
Kun kuvioihin ilmestyy joviaali Johannes Jussi Vatasen esittämänä, niin rinnastus Napapiirin sankareihin (2010, 2015) on paikallaan – osittain myös siksi, että Lymin on ilmoitettu olevan kolmososan ohjaaja.
Äkkilähtö ei ole sen parempi tai huonompi kuin kyseiset menestysfilmit, onpahan vain reipas ja tervetullut vaihtoehto rooliasetelmiin. Tahtipuikko on nyt tiukasti naisten käsissä ja vieläpä kolmessa eri sukupolvessa: Annan topakka isoäiti (Marja Packalen) taitaa sekä haulikon että traktorin käsittelyn.
Hauskaa piisaa
Takavuosien femmarienergisesti tykittävän amerikkalaisen hittifilmin Thelma ja Louise (1991) tielle Katri, Anna ja Mummo eivät lähde, vaikka takaa-ajajien joukkoon kuuluu jopa Viron mafia. Mainitun jenkkifilkan tavoin Äkkilähtö on silti korostetusti road movie eli tiefilmi.
Autokyytiä nähdään paljon, kun karkulaiset paahtavat Kuopion kautta kohti Kainuuta. Lajityypillisesti leffa on rikas kokonaisuus, sillä se on takaa-ajoineen reipaspoljentoinen rikos- ja jännityskomedia, johon mahtuu myös ripaus romantiikkaa.
Kässärikonsepti on tuttu lukemattomista amerikkalaisfilmeistä. Eli jos niitä vähänkin tuntee, niin onnellinen loppu ei taatusti tule yllätyksenä.
Viihdyttävyys on ennen muuta tilannekomiikassa sekä ylipäänsä tilanteiden kehittelyssä. Juonikuvion käänteissä on farssimaista rutistusta, meininkiä sävyttävät viime hetken pelastukset ja ”läheltä piti” -tilanteet.
Hauskaa piisaa, ja etenkin alkupuoliskolla myös melkoista kiroilua vee-termin pohjalta. Tässä suhteessa sanailu siistiytyy, mitä pitemmälle tarina ehtii. Kielen siivous synkkaa sen kanssa, mikä koskettaa erityisesti naispäähenkilöä: kaiken pohjalla sykkii itsensä löytämisen ja muutoksen teema.
Väriä ja räiskettä
Äkkilähtö on eloisa hyvän mielen raina ja rento aikuisten satu, jossa tenavallakin on paikkansa. Paha saa palkkansa, hyvikset toisensa ja uuden mahdollisuuden.
Roolihahmoissa on väriä ja räiskettä koko tasavahvan porukan voimin. Eedit Patrakka osoittautuu melkoiseksi kyvyksi lapsinäyttelijänä sekä replikoinnin että ilmehdinnän osalta.
Lymin ohjauksessa on nyanssien tajua. Se näkyy sekä henkilökuvauksessa että vaihtuvien miljöiden hyödyntämisessä. Helsingin ja maaseudun akseli on tärkeä, ja näkymät hyvinkin nautittavia – tarjolla on tuhti annos kotimaista matkailueksotiikkaa.
ÄKKILÄHTÖ (Suomi 2016). Ohjaus: Tiina Lymi. Käsikirjoitus: Nina Laurio, Tiina Lymi. Pääosissa: Lotta Kaihua, Jussi Vatanen, Ville Tiihonen, Antti Holma, Eedit Patrakka, Marja Packalen.