Suomalainen työelämän sääntely on monessa asiassa vanhentunutta ja siinä on monia pyhäinjäännöksinä pidettyjä kohtia, jotka rajoittavat tuottavuuden kehitystä, työntekijöiden ihmisarvoista kohtelua ja vapaata kilpailua. Esimerkkeinä lauantaipäivien laskeminen lomapäiviksi, työntekijän lojaliteettivelvollisuus ja kilpailevan toiminnan kielto, työnantajan tulkintaetuoikeus työehtosopimusta tulkittaessa, ja se että taukojen aikana saa nauttia vain kahvia tai virvokkeita.
Lauantaityöstä luovuttiin asteittain vuosina 1966–1970, mutta vuosilomalakiin lauantain laskeminen työpäiväksi jäi kummittelemaan vielä senkin jälkeen. Tämä lyhentää työntekijöiden vuotuisten lomien pituutta viidellä päivällä. Ehkä olisi aika päivittää vuosilomalaki nykyhetkeen?
Ehkä olisi aika päivittää vuosilomalaki nykyhetkeen?
Työntekijän lojaliteettivelvollisuus rajoittaa työntekijän sananvapautta suhteessa hänen työnantajansa toimintaan, ja sen laiminlyöminen on työsopimuksen irtisanomisperuste. Työntekijä ei saa osallistua työnantajan toiminnan kanssa kilpailevaan toimintaan tai valmistautua siihen työsuhteen kestäessä.
Työnantajalla puolestaan ei ole minkäänlaista lojaliteettivelvollisuutta työntekijöitään kohtaan. Hän saa puhua heidän tekemisistään valheita ja valmistella heidän korvaamistaan kilpailevilla työntekijöillä. Tämä ei ole millään lailla tasapuolista.
Työantajan tulkintaetuoikeus työehtosopimuskiistoissa tarkoittaa sitä, että työnantajan laittomat työehtosopimusten tulkinnat ovat voimassa niin kauan kunnes tuomioistuin osoittaa ne laittomiksi. Tämä mahdollistaa nykyisen järjestelmällisen piittaamattomuuden työehtosopimusten määräyksistä ja työnantajien taholta tapahtuvan työehtojen poljennan, koska työantajan pelko laillisista seuraamuksista on pieni.
Varsinkin järjestäytymättömät työntekijät joutuvat työnantajien laittomuuksien armoille, koska heillä ei ole edes teoreettista taloudellista mahdollisuutta riitauttaa asiaa tuomioistuimessa. Ei ihme, että harmaa talous ja työnantajan laiton toiminta ovat yhä maan tapa. Eniten tästä kärsivät alhaisen järjestäytymisasteen matalapalkka-aloilla työskentelevät naiset.
Teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on kohta (19.6), jossa todetaan, että työntekijä voi työpaikalla nauttia työn tekemisen kannalta sopivimpana aikana kahvia tai virvokkeita. Ei siis molempia, ja ruoan syöminen on kielletty. Miksi työantajalla on oikeus kieltää työntekijää vapaasti syömästä eväitään kahvitaukojen aikana? Millaisessa työleirien saaristossa oikein elämme?
Myös työnantajan työnjohto-oikeus on määritelty työlainsäädännössä niin epämääräisesti, että se mahdollistaa tehokkaan työntekijöihin kohdistuvan simputtamisen esimerkiksi työvuoroja tai työn suoritustapaa mielivaltaisesti muuttamalla. Eikä työntekijällä ole muuta vaihtoehtoa kuin totella, vaikka se sotkisi hänen yksityiselämänsä täysin.
Kirjoittaja on putkiasentaja Turusta.