Vasemmistoliiton puheenjohtajaspekulaatioissa ollut kansanedustaja Hanna Sarkkinen ei pyri tehtävään, mutta tavoittelee 1. varapuheenjohtajan paikka.
– Olen saanut paljon pyyntöjä asettua ehdolle puolueen puheenjohtajaksi. En koe vielä olevani valmis puheenjohtajan vaativaan ja raskaaseenkin tehtävään, Sarkkinen ilmoitti perjantaina blogissaan.
– Olen ollut kuluneet kolme vuotta mukana puolueen johdossa puoluevaltuuston puheenjohtajan asemassa, ja olen halukas jatkamaan puoluejohdossa. Täten ilmoitan olevani käytettävissä puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, hän jatkaa.
Puheenjohtajavaaliin on tällä hetkellä kaksi ehdokasta, kansanedustajat Aino-Kaisa Pekonen ja Jari Myllykoski. Sarkkinen toivoo kansanedustaja Li Anderssonin lähtevän mukaan ja Merja Kyllösen vielä harkitsevan asiaa. Andersson on kertonut ilmoittavansa kannastaan ensi viikolla ja Kyllönen kieltäytynyt.
Puheenjohtajan roolia Sarkkinen vertaa joukkueen kapteeniin urheilussa.
– Puheenjohtaja on tiimin vetäjä, joka menee ensimmäisenä tuleen, kantaa vastuuta ja puhuu koko porukan suulla. Puheenjohtaja ei tee puolueen linjoja, vaan edustaa ja tuo esiin yhdessä sovittuja asioita. Puheenjohtajalla on kuitenkin merkitystä, sillä hän on julkisuudessa puolueen kasvot, hän tuo esiin puolueen tavoitteita ja toisaalta puheenjohtajan persoona ja toimintatavat vaikuttavat puolueen sisäiseen henkeen ja toimintaan sekä puolueesta syntyvään mielikuvaan.
Puoluesihteeriksi työmyyrä
Sarkkinen on nyt puoluevaltuuston puheenjohtaja. Siihen hän ei enää pyri, vaan tehtävä sopii ei-kansanedustajalle. Käytännön työn hänen mielestään ensimmäisen varapuheenjohtajan puolestaan pitäisi olla kansanedustaja.
Puoluekokouksessa valitaan myös uusi puoluesihteeri. Sarkkisen mielestä tehtävään tarvitaan työmyyrä, joka tuntee politiikan ja puoluetoiminnan eri tasot, kampanjoinnin tavat ja jolla on hyvät verkostot. Myös johtamisosaaminen on tarpeen.
Hän toivoo oululaisen entisen kansanedustajan Risto Kalliorinteen harkitsevan tehtävään hakua.
Mahdollisuus linjakeskusteluun
Sarkkinen perää keskustelua puolueen linjasta ja toimintatavoista. Hän kirjoittaa, ettei kannatusta voi hakea myymällä periaatteita tai vaihtamalla arvoja, mutta on tärkeä miettiä, mitä politiikan sisältöjä painotetaan ja miten puhutaan ja toimitaan.
– Uudistuminen on ollut välttämätöntä, mutta nyt olisi selkeytettävä puolueen linjaa ja keskeisimpiä asioita.
– Vasemmiston pitää puhua asioista suoraan: onko ihmisillä töitä ja millä ehdoilla töitä tehdään, pääseekö sairaana hoitoon ja saako jokainen kansalainen maksutonta ja laadukasta koulutusta, miten vanhuksia kohdellaan ja minkä kokoisia ovat päiväkotiryhmät, hän linjaa.
Sarkkisen mukaan Vasemmiston pitää keskittyä yhteiskuntapolitiikassa eriarvoisuuden vähentämiseen ja tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseen, työllisyyden parantamiseen, riittävän ja turvatun toimeentulon varmistamiseen sekä laadukkaiden julkisten palveluiden turvaamiseen ja kehittämiseen.
– Pitää pystyä tarttumaan yhteiskunnan ja työelämän muutokseen ja esittää ratkaisuja, jotka sopivat tähän aikaan. Pitää esittää omia ideoita ja uudistuksia eikä tyytyä vain puolustamaan vanhaa. Väittely siitä, pitääkö puolueen olla punavihreä vai vain punainen on mielestäni turhaa, sillä ilmastonmuutoksen ja ympäristökriisien paineessa joka ikisen puolueen tulisi ottaa ympäristöasiat voimakkaasti huomioon.
Valtaan pitää pyrkiä
Sarkkinen toteaa, että poliittisen toiminnan tavoite on maailman muuttaminen. Tärkeiden asioiden edistämiseksi pitää pyrkiä saamaan valtaa, jota valtakunnan tasolla on hallituksessa.
– Siksi toivonkin, että puolue pyrkii jatkossa valittavan johdon vetämänä käyttämään valtaa myös valtiollisella tasolla. Se tarkoittaa sitä, että silloin joudutaan tekemään myös kompromisseja. Rajansa tietysti kompromisseillakin, eikä mihin tahansa hallitukseen voi lähteä mukaan, mutta valtaa pitää pyrkiä mahdollisuuksien mukaan käyttämään. Oikeassa oleminen ei ruoki nälkäisiä, mutta hallitusvallassa harjoitettavaa politiikkaa saattaa kyetä vetämään parempaan suuntaan. Puolueen asennoitumisesta vallankäyttöön ja kompromissipolitiikkaan varmasti myös keskustellaan kevään aikana.