Lehtikuva/George Ourfalian

Yhdysvaltain keskuspankin entinen johtaja Alan Greenspan kirjoittaa muistelmissaan: ”Minua surettaa, että on poliittisesti sopimatonta tunnustaa se, minkä kaikki tietävät: [vuoden 2003] Irakin sodassa oli pääasiassa kyse öljystä”.

On hyvinkin mahdollista, että joku nykyisen globaalin eliitin jäsenistä kirjoittaa muistelmissaan samaa Syyrian sodasta – sillä erotuksella, että öljyn lisäksi kysymys on kaasusta.

Virallisen kertomuksen mukaan sotaan osallistumisen syynä ovat Syyrian hallituksen, Isisin tai jonkin muun sotilaallisen järjestön harjoittama terrorismi ja ihmisoikeusloukkaukset. Tämä ei ole uskottavaa, koska Syyrian konfliktiin sekaantuvat valtiot hyväksyvät rutiininomaisesti kulloistenkin liittolaismaidensa ja omien aseellisten organisaatioidensa harjoittaman julmuuden.

Syy Syyrian sisäisen konfliktin paisumiseen raskaan sarjan sodaksi voi sen sijaan löytyä kahdesta kilpailevasta maakaasuhankkeesta, joissa molemmissa kaasuputki kulkisi Syyrian kautta. Syyria on neuvotellut Iranin kanssa putkesta, joka toisi kaasua Irakin kautta Syyrian rannikolle ja sieltä myöhemmin meren alitse Kreikkaan ja muualle Eurooppaan. Turkki ja monet muut maat ovat sen sijaan suunnitelleet putkea, joka toisi Qatarin kaasua Saudi-Arabian ja Syyrian kautta Turkkiin ja sieltä edelleen Eurooppaan.

Turkki yritti saada presidentti al-Assadin Qatarin-putken taakse, mutta tämä ei suostunut. Kohta tämän jälkeen alkoi sota, jossa monien fossiilivaltioiden rahoittamat ja tukemat joukot yrittävät syrjäyttää al-Assadin.

ILMOITUS

Qatar–Turkki-kaasuputki merkitsisi sitä, että Länsi-Eurooppa voisi ratkaisevasti vähentää riippuvuuttaan Venäjän kaasusta. Siksi se sopisi kovasti USA:n ja Naton strategiaan, mutta olisi epäedullinen Venäjälle.

Onko todellakin niin, että sadat tuhannet ihmiset tapetaan ja miljoonat lähetetään pakolaisiksi vain siksi, että kaasu virtaisi suurvaltapoliittisesti oikealla tavalla? Kuitenkin on kysymys fossiilisesta polttoaineesta, joka ilmastokatastrofin partaalla olevalla maapallolla pitäisi joka tapauksessa jättää maahan.

Mitä tämä kaikki kertoo Pariisiin ilmastokokoukseen osallistuvien valtioiden todellisista prioriteeteista?