Saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola on kirjoittanut kattavan selvityksen ajankohtaisesta saamelaiskiistasta. Kiistan keskiössä on kysymys, ketkä ovat saamelaisia ja ketkä saavat siitä päättää.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtajan Lehtolan poleeminen selväkielinen kirja on nimeltään Saamelaiskiista – Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? Nimen johtorivi kertoo kirjan näkökulman. Lehtola myös kertoo, kuka vedättää ketä.
Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnosta Suomessa vastaava saamelaiskäräjät on ollut jo vuosikausia kiistan polttopisteessä. Kiistan aihe: kuka on saamelainen. Kun pääsee saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, voi asettua ehdokkaaksi ja äänestää vaaleissa.
Tämän syksyn vaaleista syntyi tuorein kiista. Tämän syyskuussa 2015 ilmestyneen kirjan jälkeen käräjien hallitukselle on tehty viisi valitusta, joissa vaaditaan vaalien tuloksen mitätöimistä ja uusia vaaleja. Vaatimusten syy on KHO:n päätös, jolla saamelaiskäräjien hylkäämät 93 ihmistä saivat äänioikeuden KHO:hon valittamisensa jälkeen. Käräjähallitukselle tehtyjen vaatimusten peruste on saamelaisten itsemääräämisoikeuden loukkaus.
Uudet vaalit on tulossa, koska saamelaiskäräjien hallitus on hyväksynyt valitukset 18. marraskuuta.
Hallitus määrää vuoden 2015 vaalit uudelleen toimitettaviksi 20.8.2015 lainvoimaiseksi todettua vaaliluetteloa käyttäen. Siitä luettelosta puuttuvat nuo 93 KHO:n hyväksymää uutta äänioikeutettua. Kiista ei varmaan uusiin vaaleihin lopu.
Saamelaiskäräjät ei hyväksy polveutumiskriteeriä
Koko kirjan johtoajatus on, miksi saamelaiset eivät itse saa päättää, ketkä ovat saamelaisia. Kysymyksen valaisemiseksi Lehtola käy monipuolisesti läpi niin kansojen itsemääräämistä koskevia suuria periaatteita ja lainsäädäntöä kuin saamelaiskiistassa käytyä poliittista väittelyä ja kansalaiskeskustelua ruohonjuuritasolla.
Lehtola itse on saamelainen, kuuluu siis vaaliluetteloon. Hän on suomalaisen isän ja saamelaisen äidin inarilainen jälkeläinen. Saamelaiseksi hyväksymisen kriteerit ovat täyttyneet: äiti on puhunut saamea – kriteeriksi riittää, että edes jompikumpi isovanhemmista on puhunut saamea.
Lehtola on sanankäytön mestari. Vaikka kirjassa käsitellään pilkuntarkasti isoja periaatteellisia asioita, koko teos on nautittava lukukokemus. Ainakaan kiistan ulkopuolinen ei voi olla naureskelematta Lehtolan kuvaamille ja analysoimille lappilaisille keskusteluille. Hän kykenee tutkijan viisaudella ymmärtämään niin kiistakeskustelijoiden käyttämät argumentit kuin keskusteluihin johtaneet syyt ja tavoitteet.
Puolensa Lehtola on tietysti valinnut, mutta hänen argumenttinsa ovat vahvoja.
Kiistassa vaaliluetteloon hyväksymättömien uuslappalaisten esittämäksi saamelaisuuden perusteeksi pitäisi riittää saamelaiset sukujuuret – sukupolvia jatkuneesta suomalaistumisesta huolimatta. Saamelaiskäräjät ei hyväksy pelkkää polveutumiskriteeriä: kieli- ja kulttuuriyhteys pitää näyttää toteen.
Kysymys nykyisestä saamelaisuudesta
Lehtola puhuu nykyisen saamelaiskulttuurin säilyttämisen, ei suomalaistuneiden entisten saamelaisten historiallisten oikeuksien puolesta. Hänen mukaansa uuslappalaiset vedättävät julkista keskustelua löperöillä mielikuvilla.
Kansojen itsemääräämisoikeudessa Lehtola vertaa saamelaisia suomalaisiin.
Hän kysyy, mitä suomalaiset sanoisivat, jos joku ulkopuolinen taho – esimerkiksi venäläiset – määräisi, ketkä ovat suomalaisia.
Lehtola päätyykin väittämään, että Suomen valtio oikeuslaitoksineen syyllistyy vääryyteen, kun se puuttuu vastoin saamelaisten virallista tahtoa siihen, ketkä pääsevät saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Lehtola Veli-Pekka: Saamelais-kiista. Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? Into 2015. 307 sivua.