Marssit on marssittu Venäjällä, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Veera Laine instituutin kommentissa. Laine työskentelee instituutin EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelmassa.
Venäjällä vietettiin keskiviikkona 4. marraskuuta kansallisen yhtenäisyyden päivää, jonka äärikansallismielisille marsseille on aiemmin osallistunut tuhansia ihmisiä. Tänä vuonna osanottajia oli vain 500–1 000.
Laineen mukaan nationalistiset liikkeet ovat heikentyneet sisäisesti samalla kun heidän poliittiset vaatimuksensa eivät enää herätä vastakaikua kansalaisten keskuudessa. Muukalaisvastaiset asenteet ovat vähentyneet ennen kaikkea siksi, että ihmiset ovat aiempaa välinpitämättömämpiä koko asiaa kohtaan.
Järjestö kiellettiin juuri ennen marssia
Myös Venäjän valtion suhtautuminen radikaaleihin nationalisteihin on kiristynyt. Marssin pääjärjestäjät on pidätetty ja moskovalainen tuomioistuin kielsi Venäläiset-nimisen liikkeen toiminnan ekstremistisenä vain viikkoa ennen marssia.
”Vaikuttaa siltä, että hallinto halusi hallita nationalistien suurinta vuosittaista kokoontumista jo ennalta”, kirjoittaa Laine.
Aiemmin nationalistien annettiin toimia suhteellisen vapaasti. Mikä on muuttunut?
Hallitus kiristää otettaan
Laineen mukaan ensinnäkin Venäjän valtio on itse omaksunut yhä selvemmin nationalistisen retoriikan.
”Valtiojohto ylläpitää ajatusta yhtenäisestä kansasta, jota yhdistävät perinteiset arvot, ja jota valtio suojelee ulkopuolisilta vihollisilta. Kansallismielisyyttä sinänsä ei siis pyritä pitämään kurissa, vaan ainoastaan niitä nationalisteja, jotka suhtautuvat kriittisesti Venäjän nykyjohtoon.”
”Toinen, kenties vieläkin merkittävämpi syy nationalistien painostukseen piilee siinä, että Venäjä on kiristänyt otettaan yhteiskunnasta ylipäätään”, Laine arvioi.
Maan johto suvaitsee hänen mukaansa yhä heikommin minkäänlaista poliittista vastarintaa tai edes näkemyseroja. Aiemmin on painostettu ”ulkomaisiksi agenteiksi” tulkittuja järjestöjä, nyt myös pieniä ja hajanaisia ryhmiä, jotka julkisesti asettuvat poikkiteloin virallisen linjan kanssa.
”Aiemmin valtion valvonta ja painostus kohdistui etupäässä poliittisen opposition edustajiin. Näiden toimien ulottaminen myös marginaalisiin äärikansallismielisiin toimijoihin on osoitus siitä, että Venäjän hallituksen tavoitteena on yhteiskunta, jossa kaikki ovat hallituksen kanssa samaa mieltä.”