Ilkka Solanterä

Sipilän hallitus helpottaa yritysten verokeinottelua. Se ajaa omistustietoja pimittävää hallintarekisteriä ja armahdusta veronkiertäjille.

Juha Sipilän hallitus on antanut esityksen hallintarekisterilaista. Se ajaa myös esitystä aktiivisesta katumisesta, mikä mahdollistaa verovelkojen armahduksen varojaan ulkomaisille tileille piilottaneille yrityksille.

Harmaan talouden tutkijan, verotusneuvos Markku Hirvosen mukaan toiminta on outoa yritystoiminnasta kiinnostuneelta hallitukselta. Molemmat lainsäädännön muutokset vääristävät toteutuessaan kilpailua. Veronsa kätkeneiden armahtaminen on perustuslakiasiantuntijoiden julkisuudessa esittämien arvioiden mukaan vastoin perustuslakia.

Verojaan ja työnantajavelvoitteitaan kiertävät yritykset hyötyvät ja syövät elintilaa rehellisesti toimivilta yrityksiltä, ja valtio menettää verotuloja. Lisäksi samanaikainen hallituksen aikomus leikata harmaan talouden torjunnan määrärahoja hidastaa tutkintaa, syytteiden nostamista sekä seuraamusten toimeenpanoa.

Suurimmat pimentoon jäävät rahavirrat ovat kansainvälisessä sijoitustoiminnassa.

Hallintarekisterillä on kauaskantoiset vaikutukset. Hirvonen pitää verotuksen kiertomahdollisuuden lisäämistä kovempana kuin media- ja yleisöjulkisuuden rankkaa kaventamista. Päätöksentekijäkytkennät jäävät pimentoon päinvastoin kuin valmistelijat väittävät.

Esimerkiksi liikenneministeri Anne Bernerille kiusallinen hallituksen jäsenyys luxemburgilaisessa, verosuunnittelua harjoittavassa veroparatiisiyhtiössä herätti kysymyksiä sen vaikutuksista hänen päätöksentekoonsa. Tulevaisuudessa myös päätöksentekijöiden suomalaisten yrityskytkentöjen paljastuminen vaatisi hyvää tuuria ja sitkeää työtä.

ILMOITUS

Markku Hirvonen painottaa, että suurimmat pimentoon jäävät rahavirrat ovat kansainvälisessä sijoitustoiminnassa. Yksittäistapaukset ovat isoja. Hän mainitsee esimerkkinä paljastuksen, jossa liechtensteinilaisesta pankista päätyi Suomen verottajalle tiedot 17 varakkaan, suomalaisen yksityishenkilön piilottamista tileistä. Näistä löytyi jälkiverotettavia tuloja 60 miljoonan euron edestä, ja olisi löytynyt enemmänkin, mikäli tapaukset olisi viety poliisitutkintaan.

Suomi uikin harmaan talouden torjunnassa kansainvälisesti vastavirtaan auratessaan tietä omistuksen pimittämiselle rajaamalla omistustietojen julkisuutta ja läpinäkyvyyttä. Edellisen hallituksen harmaan talouden torjuntaohjelma päättyy vuoden lopussa.

Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) on vahvistanut, ettei hallitus jatka nykyisen laajuista harmaan talouden ohjelmaa. Hirvonen ihmettelee tätä. Kahteenkymmeneen vuoteen Sipilän hallitus on ensimmäinen, joka ei panosta harmaan talouden torjuntaan.

Korruptoitunutta valmistelua

Hallintarekisterin valmistelu on edennyt valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) ja kokoomuksen entisen europarlamentaarikon Piia-Noora Kaupin johtaman Finanssialan Keskusliiton (FK) yhteisprojektina. FK on ykköslobbari, ja muut äänet on ohitettu valmistelussa. Hallintarekisterin valmistelua voi syyttää jopa korruptoituneeksi.

Hallintarekisteriä vastustetaan laajasti. Kataisen hallituksen aikana valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) pisti ministeriönsä yrityksen jäihin. Hanketta arvostelivat tuolloin niin poliisi, oikeuslaitos, verottaja, ay-liike kuin hallitusammattilaisetkin. Myös noin 800 000 osakesäästäjää edustava Osakesäästäjien Keskusliitto on vaatinut omistustietojen julkisuutta.

Hirvonen toteaa, että valmistelun kuluessa on esitetty jopa vääriä perusteita vetoamalla EU:n arvopaperikeskusasetuksen pakottavuuteen, avoimuuden lisäämiseen sekä monopolien purkamiseen. Mikään näistä väitteistä ei Hirvosen mukaan ole perusteltua.

– Meillä on vahva hyvä veli -järjestelmä. Käytännössä Finanssialan Keskusliitto on ohjannut valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosastoa valmistelussa. Niillä on yhtäläiset intressit ja näkemykset. Nyt väitetään, että avoimuus säilyy kuten nykyisessä käytännössä eikä oteta huomioon, että kaikki jotka haluavat pimittää omaisuuttaan, siirtävät ne ulkomaisille säilyttäjille.

Hirvonen ei pysty kuvittelemaan mitään hallintarekisteriesitystä, joka täyttäisi hänen toiveensa. Hän toteaa Suomessa olevan suoran omistuksen järjestelmän. Laki edellyttää, että osakeyhtiö pitää luetteloa osakkaistaan.

Tähän rakennetaan nyt uutta kerrosta päälle. Omistajatiedot vääristyvät nykyisestäänkin, sillä uuden hallintarekisterin tullessa suomalaisten on mahdollista siirtyä ulkomaisten omistajien tapaan hallintarekisterin suojaan pankkeihin.

On epäilty, että uudella hallintarekisterilailla taataan pankeille sievoiset tulovirrat, jossa piensijoittajat joutuvat maksumiehiksi. Kustannusten säästämisargumentti kaatuu myös pankkien palvelumaksuihin. Ilmaista ei myöskään ole se, että Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) tehtäväksi on tarkoitus antaa julkisen omistusrekisterin luominen.

Huoli veropohjan kestävyydestä kansainvälistä

Hallintarekisterin valmistelu on ristiriidassa myös kansainvälisten avoimuus- ja läpinäkyvyysvaatimusten kanssa. Tältäkin kannalta Hirvonen pitää omituisena Suomen siirtymistä vastakkaiseen suuntaan. Myös veropohjan rapautuminen huolestuttaa.

G20-maat sopivat viime vuonna veropohjan rapautumista estävistä toimista. Järjestelmien aukkoja hyväksi käyttävää aggressiivista verosuunnittelua ja pimeää toimintaa suitsitaan sekä avoimuutta pyritään lisäämään. Hirvonen pitää tätä merkittävänä askeleena: ensimmäisen kerran todella yritetään kansainvälisellä tasolla puuttua näihin ongelmiin.

Sysäys tuli Yhdysvalloista. Liittovaltion laki edellyttää, että ulkomailla asuvien kansalaisten ja yritysten on ilmoitettava verotuloistaan ja varallisuudestaan. Myös rahalaitosten on ilmoitettava vastaavat tiedot viranomaisille. Tästä kieltäytyviltä pankeilta peritään 30 prosentin lähdevero kaikista Yhdysvalloista tulevista rahavirroista.

OECD otti käyttöönsä saman mallin ja myös EU korvasi reilu kymmenen vuotta sitten voimaan tulleen, jo tuolloin vanhentuneen, säästödirektiivinsä samansisältöisellä sopimuksella. Tämä toimii kokonaisuudessaan vuonna 2019. Hirvonen ei kuitenkaan näe, että kansainvälisen tiedonvaihdon lisäämisellä korvattaisiin avoimuutta, jota Suomessa on vaadittu.

Hän harmittelee, että Suomessa ei ole päästy eteenpäin yritysten maakohtaisten tulosten ja tuloksista maksettujen verojen julkaisemisessa, mikä edesauttaisi yritysten voittojen kotiuttamista. Viime hallituskaudella annettiin suositus maakohtaisten tietojen julkistamisesta tilinpäätöksessä. Tämä kuitenkin koski vain valtioenemmistöisiä yrityksiä.

Nykyinen hallitus tuskin toimii maakohtaisen tietojen avoimuuden puolesta. Se nostaa ensisijaiseksi huolekseen yritysten hallinnollisen taakan.

Harmaan talouden torjunta on jatkuvaa jarrutustaistelua. Miksi näin? Hirvonen näkee ministeriöiden jarruttavan. Onko kyse poliittisen ohjauksen puutteesta, hän kysyy.

Myös eduskunnan toiminnassa on toivomisen varaa. Viime keväänä tarkastusvaliokunta käsitteli Tuija Braxin (vihr.) johdolla, juuri ennen eduskuntakauden päättymistä, harmaan talouden torjuntaa. Se ohitti noin tuhannen ihmisen kommentteihin ja lausuntoihin perustuvan harmaan talouden torjunnasta tehdyn selvityksen ehdotukset.

Valiokunta tyytyi vaatimaan viranomaisilta yhteistä tilannekuvaa ja yhtä eduskuntakautta pidempää harmaan talouden torjuntaohjelmaa.

Näitäkään nykyinen hallitus ei tavoittele.