Kolme vuotta sitten vallitsi aika suuri yksimielisyys siitä, että Skyfall on kaikkien aikojen paras James Bond -elokuva. Huikea saavutus 50-vuotiaalta elokuvasarjalta.
Tänään ensi-iltaan tuleva Spectre jakaa varmasti enemmän mielipiteitä. Sen toimintakohtaukset eivät ole niin hienoja kuin sarjan uudelleen käynnistäneissä Daniel Craigin aiemmin tähdittämissä Bondeissa. Elokuva on monin paikoin jopa hidas eikä perinteistä loppuhuipennusta nähdä. Sam Smithin esittämä tunnuskappale on pliisu ja alkutekstit tavanomaiset.
Spectre ei ehkä ole paras Bond, mutta huippukiinnostava osa vuonna 1962 alkanutta jatkumoa se kyllä on. Tekijät taustalla ovat pitkälti samat kuin Skyfallin menestyksessä, mutta he eivät tyydy tekemään kakkososaa edeltäjän hengessä, vaan tuloksena on kaikkien aikojen mietteliäin Bond.
Kaikkien aikojen vakavin Bond-elokuva.
Uusiutumisen pakko
Aikuisempaan suuntaan Bondia on käännetty nyt yhdeksän vuotta. Muutos oli pakollinen, sillä epäonnistunut Die Another Day (2002) näytti vieläkin lapsellisemmalta sen jälkeen, kun samana vuonna käynnistyi tiedustelupalvelujen pimeää puolta käsittelevä Jason Bourne -sarja, joka virittyi huippuunsa Paul Greengrassin käsissä.
Bondit alkoivat tarinallisesti alusta vuoden 2006 Casino Royalella. Sen alussa James Bond ei edes ole 00-agentti, jolla on ”lupa tappaa”. Neljännessä Daniel Craigin Bondissa monta ympyrää sulkeutuu. Tiedustelupalvelujen uudelleen organisoinnin takia 00-ohjelmaa ollaan lopettamassa, koska kaiken kattava elektroninen valvonta on tehnyt kenttäagentit tarpeettomiksi.
Spectressä myös kolmen edellisen elokuvan ratkaisemattomat mysteerit saavat selityksensä. Casino Royale (2006), Quantum of Solace (2008), Skyfall (2012) ja Spectre muodostavatkin yhtenäisen tarinan Ian Flemingin hengessä, mutta 2000-luvun asetelmin. Aivan kuin Jason Bourne -elokuvissa, vihollinen löytyy kaikkein lähimpää. Hän ei ole eksentrinen mielipuoli, joka haluaa valloittaa tai tuhota maailman, vaan se, joka kuvittelee, että sen suojelemiseksi on liittouduttava vaikka itse pirun kanssa.
Neljän elokuvan kokonaisuus esittelee myös henkilön nimeltä James Bond. Dr. No -elokuvasta (1962) alkaen hän on ollut selityksittä superagentti, joka kaataa konnia ja donnia ylivoimaiseen tapaan. Nyt hänelle on luotu tausta ja menneisyys – niiden myötä myös muutoksen mahdollisuus. Bond-sarjaa ei varmasti lopeteta laadullisella ja kaupallisella huipulla, mutta ei sitä Spectren jälkeen voi entisiltä pohjilta jatkaakaan.
Viimeinen kohtaus jättää vaihtoehdot avoimiksi Daniel Craigin jatkolle tai vetäytymiselle roolista.
Svengaa kuin 1960-luvulla
Spectrestä saa kaiken irti vain, jos tuntee tarkasti elokuvasarjan Sean Conneryn kauden 1962–1971. Se on jatkuvaa, nautittavaa flirttailua svengaavien 1960-luvun Bondien kanssa, ikään kuin koko sarjan alkuvuosien parhaat palat 2,5 tunnissa.
Niihin kuuluvat tietysti auto ja Q:n siihen järjestämät vempaimet. Kello, joka taipuu moneen käyttöön. Junatappelu on Bond-klassikko, joka on toistunut säännöllisesti vuoden 1963 From Russia with Love -elokuvasta lähtien. Pääkonnan päämaja räjäytettiin näyttävästi jo ensimmäisessä elokuvassa ja hänen vaiteliaat lihaskimppunsa ovat yksi elokuvasarjan tavaramerkeistä.
Spectressä olennaisin muistuma 1960-luvulta on Ernst Stavro Blofeld, Ian Flemingin kolmessa kirjassa käyttämä superkonna, maailmanlaajuisen rikollisorganisaation Spectren johtaja ja Bondin päävastustaja neljässä 1960-luvun elokuvassa.
Spectre on kaikkien aikojen vakavin Bond-elokuva. Viihdearvosta ei silti tingitä.