Helsinkiläisessä metsässä, paikassa, johon tuskin kukaan vahingossakaan kulkee, on kahden teltan leiri. Siinä asuu nelihenkinen romaniperhe: Ionica, hänen puolisonsa Ion, heidän tyttärensä Samira sekä Ionican veli Costel.
Paikka on hyvä. Siellä on voinut yöpyä jo neljä kuukautta kenenkään häiritsemättä. Lokakuun puolivälissä yölämpötila on jo käynyt nollassa, mutta perhe aikoo pysyä leirissään joulukuulle.
– Tietysti on kylmä, mutta meillä on makuupussit, Ionica sanoo.
Tietysti on kylmä, mutta meillä on makuupussit.
– Olemme joka päivä myöhään rautatieasemalla ja aamulla lähdemme sinne aikaisin.
Asemalla ei kuitenkaan aina saa olla rauhassa. Vartijat heittävät ulos.
Ison Numeron varassa
Perhe on tullut Helsinkiin Romaniasta, kylästä Moldovan rajan pinnasta. Ion tuli ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten. Costel on toista kertaa Suomessa. Hän tuli viimeksi maahan helmikuussa.
– Olin kuullut Isosta Numerosta ja siitä, että sitä myymällä voi saada toimeentulon, Costel kertoo.
Iso Numero on voittoa tavoittelematon, kolme kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, jota kuka tahansa voi myydä. Sen tarkoitus on vahvistaa vaikeissa tilanteissa olevien toimeentulomahdollisuuksia. Myyjä saa kolme euroa lehden viiden euron hinnasta.
Muu perhe saapui tälle reissulle runsas kuukausi sitten. Ajankohta oli huono, sillä Ison Numeron painos oli ollut jo pitkään myynnissä, eikä oikein käynyt kaupaksi. Perhe on paikannut tilannetta myymällä postikortteja.
– Mutta ne eivät mene yhtä hyvin kaupaksi, Ionica sanoo.
Apu on kuitenkin tulossa huomenna: uusi Iso Numero ilmestyy.
Haluaisimme sisälle
Miksi juuri Suomi?
– Jotkut ystävät ja sukulaiset kertoivat, että tämä on hyvä paikka, perhe kertoo.
– Rauhallinen paikka. Metsässäkin on turvallista.
Välillä hiukan hermostuttaa, koska kuka vain voi tulla pieneen leiriin.
– Meitä on kuitenkin useampi toistemme turvana.
Suomessa leiriytyminen on kielletty. Siksi poliisi voi purkaa perheen leirin koska tahansa. Lisäksi voi olla, että joku on käynyt muuten vaan hajottamassa leirin ja varastamassa tavarat. Se tuo jännitystä jokaiseen iltaan, kun perhe palaa telttapaikkaansa: Onko leiri paikallaan?
– Tavaroiden kanssa on ongelma, koska telttaan ei voi jättää mitään. Voi olla, että ne varastetaan tai vain siivotaan pois.
Toiveet Suomelta eivät ole kovin isoja.
– Haluaisimme sisälle.
Aiemmin oli majoituspaikka, jossa sai nukkua lattialla.
– Se oli tietenkin hyvä asia. Lattia oli niin lämmin.
Päiväsaikaan he käyvät Diakonissalaitoksen ylläpitämässä palvelukeskus Hirundossa, jossa voivat peseytyä, pestä vaatteitaan ja laittaa ruokaa.
Iso perhe elää Suomessa tienatusta
Jouluksi olisi ihana päästä kotiin lasten luokse.
– Mutta kaikki suunnitelmat riippuvat toimeentulosta, Yonica sanoo.
Rahansa perhe lähettää pääosin Romaniaan.
– Rahantulo vaihtelee paljon. Yksi päivä on hyvä, toinen ei. Joskus voi tulla satasia kuukaudessa, Ionica selvittää.
Se on enemmän kuin mitä Romaniassa ansaitsisi, jos sellainen onni kohtaisi, että siellä saisi töitä.
– Kommunismin aikana oli enemmän mahdollisuuksia tehdä töitä, esimerkiksi maataloudessa. Sen jälkeen kaikki on romahtanut eikä töitä enää löydy. Jos löytää, palkalla ei pysty elättämään perhettä, hän sanoo.
Suomessa saatavalla toimeentulolla elävät niin täällä olevat kuin kotiin jääneet perheenjäsenet. Kotona ovat Samiran mies ja kaksi lasta, Ionican ja Ionin muut lapset.
Perhe uskoo elävänsä samanlaista elämää tulevaisuudessakin: välillä ollaan Romaniassa, välillä Suomessa.
– Varmasti toimeentulo pitää hankkia samalla lailla jatkossakin, Ionica sanoo.
Kyyneleet valuvat, kun hän kertoo, miltä tuntuu pitää yhteyttä lapsiin vain puhelimella.
– Koko ajan on huoli siitä, miten he pärjäävät, hän sanoo.
Hänen vanhin tyttärensä huolehtii niin nuoremmista sisaruksistaan kuin omista lapsistaan.
– Hänenkin perheensä elää meidän hankkimamme toimeentulon avulla, Ionica kertoo.
– Jokainen osallistuu omalla tavallaan työhön, hän hoitamalla lapset.
Lapset käyvät koulua. Ionican nuorin on neljäsluokkalainen. Poika taas päätti kahdeksannen luokan, jonka jälkeen olisi jatko-opintojen aika. Ne eivät kuitenkaan onnistu.
– Pitäisi lähteä kaupunkiin opiskelemaan, ja se on liian kallista, äiti sanoo.
Ammattimainen poliisi
Ionica korostaa, että hänen perheensä ei aiheuta ongelmia Suomelle.
– Me emme varasta, hän vakuuttaa ja toteaa, että jotkut voivat aiheuttaa ongelmia, mutta eivät he. Niinpä poliisin kanssa tullaan toimeen.
– Vartijat voivat olla ikäviä, Costel sanoo.
– He ovat olleet väkivaltaisia.
Poliisi toimii toisin.
– Suomen poliisi toimii ammattimaisesti, Yon sanoo.
– Poliisi tuntee meistä monet eikä ongelmia ole ollut.