UP/Birgitta Suorsa

Terveysministeri Gabriel Wikström pitää nykyjärjestelmää kalliina.

Ruotsissa terveydenhuollosta ja sairaanhoidosta vastaavat maakäräjät, joita on 19. Potilaalla on alueen sisällä oikeus valita itse lääkärinsä joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta.

Terveysministeri Gabriel Wikström (sd.) kertoo, että ”raha seuraa potilasta” -periaate on poikinut sekä hyvää että huonoa.

– Huonoimmillaan vain pieni osa käyttää palveluja hyväkseen, mutta osa jää palvelujen ulkopuolelle.

Terveyserot kasvavat. Korkeasti koulutetut osaavat hyödyntää yksityisiä palveluja. Heikoimmassa asemassa olevat eivät aina tiedä, mistä apua hakea.

Malli on johtanut siihen, että sairauskulut kasvavat vauhdilla. Isoilla kaupunkiseuduilla lääkäripalveluita on tarjolla runsaasti, syrjäseudulla vain vähän. Monilla harvaan asutuilla alueilla turvaudutaan keikkalääkäreihin.

ILMOITUS

Vastikään Ruotsissa on ryhdytty tekemään selvitystä, kuinka hoiva- ja hoitopalvelut tulisi järjestää. Mietinnön pitäisi valmistua viimeistään vuoden 2017 alussa.

Järjestelmää on pakko muuttaa, sillä vanheneva väestö vaatii entistä laadukkaampia hoitoja. Ensi alkuun on luvassa laadullisia muutoksia, mutta julkisuudessa on keskustelu myös maakäräjien määrän pudottamisesta kuuteen.

”Järjestelmää ei tehty pitkäaikaissairaita ajatellen”

Ruotsissa terveydenhuolto- ja sairaanhoitomenoista kustannetaan verovaroilla 82 prosenttia, Suomessa 60 prosenttia. Ero johtuu suomalaisesta työterveydenhuollosta, sillä Ruotsissa ei ole vastaavaa. Tavallisimmin työssäkäyvät turvautuvat julkisesti rahoitettuihin terveys- ja sairaanhoitopalveluihin. Ainoastaan joillakin isoilla yrityksillä on oma terveydenhoitajansa ja lääkärinsä.

Terveysministerin mukaan viimeisenä kolmena vuosikymmenenä järjestelmän kulut ovat kasvaneet koko ajan.

– Kukaan ei valvo, minkä laatuista tulosta se tuottaa. Määrällisiä mittareita on useita.

Potilaskäynnit lasketaan, mutta ei sitä, kuinka potilas kuntoutuu. Tähän on ministerin mukaan tulossa muutos.

Ruotsin terveydenhuolto- ja sairaanhoitojärjestelmää on Wikströmin mukaan rakennettu keskivertokäyttäjää varten, ei pitkäaikaissairaille.

– Kaikista sairaanhoidon menoista 85 prosenttia johtuu kroonisesti sairaista, Wikström kertoo.

Yhtenä keinona kulujen hillitsemiseksi harkitaan, että osa erikoissairaanhoidon palveluista liitetään vanhusten kotiasumiseen. Keskitetystä mallista siirrytään takaisin hajautetumpaan malliin.

Arvostelijat varoittavat, että muutos tietäisi verovarojen valumista suuryritysten osakkeenomistajien taskuihin, sillä iso osa vanhuspalveluista on nykyisin yksityisten palveluntarjoajien hoidettavana. Tämän takia työryhmä pohtii myös rajoitusta yksityisten hoiva- ja hoitoyritysten voitoille.

Lääkäreitä riittävästi, tukihenkilöstöä tarvitaan

Terveydenhuolto- ja sairaanhoitojärjestelmää aiotaan aluksi muuttaa sisältäpäin. Wikströmin mukaan potilas ja tämän tarpeet otetaan keskiöön uutta palvelumallia suunniteltaessa.

– Väitetään, että meillä on pulaa lääkäreistä ja sairaanhoitajista. Näin ei kuitenkaan ole, vaan heidän aikansa kuluu liiaksi hallintotehtävissä. Meidän pitää saada ict-taidot ja -välineet paremmin haltuun, jotta potilaille jää enemmän aikaa.

Wikström huomauttaa, että julkisella sektorilla on enemmän lääkäreitä kuin koskaan, nelinkertaisesti 1970-lukuun nähden.

– Myös potilaan ja lääkärin suhteessa on parantamista. Heidän pitäisi ymmärtää paremmin toisiaan. Tässä uudesta teknologiasta on varmasti apua.

Jos henkilökuntaa pitää kasvattaa, eniten tarvitaan tukihenkilöstöä, lähihoitajia ja sairaala-apulaisia.