Pentti Tuovinen

Norjalaisen Siri Pettersenin mukaan korkeakirjallisten piirien ylenkatsomaa fantasiaa kaivataan ekokatastrofin ja pakolaiskriisin tunnelmissa enemmän kuin koskaan.

Siri Pettersen, 43, on kotoisin Tromssan kupeesta Pohjois-Norjasta. Vuorten ja vuonojen maassa eletään matkailusta, kalastuksesta ja kalanjalostuksesta. Kiukuttelevia lapsia pelotellaan edelleen sillä, että revontulet vievät heidät.

Jos on varustettu ”vakavasti yliaktiivisella mielikuvituksella” ja on lapsesta pitäen ”eskapismin ammattilainen”, uravalinta lienee selvä. Pettersen löysi amerikkalaisen Tad Williamsin (s. 1957) fantasiakirjat ja alkoi jo varhain suunnitella omiaan.

Silti juuri suomeksi saatu Korpinkehät-trilogian avaus Odininlapsi ja sen kaksi jatko-osaa olivat kymmenen vuoden työn takana.

Nyt jos koskaan tarvitaan voimaannuttavia sankaritarinoita, joissa yksittäinen ihminen voi vaikuttaa.

Petersen oli lauantaina 19. syyskuuta kunniavieraana Espoon science fiction -ja fantasiaseuran Escon 4 -tapahtumassa Leppävaarassa.

Vientiä riittää muuallakin: trilogian oikeuksia on myyty Ruotsiin, Tanskaan, Puolaan, Tšekin tasavaltaan ja Brasiliaan. Energisellä ja nauravaisella kirjailijalla on tähän selitys.

ILMOITUS

– Brasiliassa on paljon norjalaisen metallimusiikin faneja. Ilmeisesti siellä ajateltiin, että liityn jotenkin siihen skeneen.

Mahti meissä kaikissa

Lohikäärmeet, lumotut miekat ja lopun ajan profetiat loistavat Pettersenin trilogiassa poissaolollaan.

Karun pohjoisessa Yminmaassa on toki magiaa, mutta se ei jää tötteröhattuisten velhojen yksinoikeudeksi. Mahti on yhteyttä maahan, jokapäiväistä elämänenergiaa. Räiskyvien taikojen sijasta perehdytään 15-vuotiaan Hirka-tytön ja hänen ottoisänsä yrttitietouteen ja parantaviin voimiin.

– Luoja tietää, miten rakastan lohikäärmeitä. Taikamiekan ottaisin minä päivänä tahansa. Tämä tarina vain piti kertoa toisella tavalla. Halusin luoda realistista, uskottavaa tekstiä. Ehkä se näkyy lukijakunnassani: on keski-ikäisiä, joille tämä ei ole ”liian” fantasiaa ja 18-vuotiaita genrekirjojen suurkuluttajia, joille tämä on sentään ”tarpeeksi” fantasiaa, Pettersen virnuaa.

”Fantastisen realisminsa” ohella Odininlapsi pureutuu suuriin kysymyksiin, kuten vieraan pelkoon ja vallan juovuttavuuteen.

Punatukkainen Hirka on halveksittu ulkopuolinen ja hännätön – maailmassa, jossa kaikilla muilla on hännät. Hänen mielitiettynsä Rime hylkää mahtisukunsa perinnön, varman paikan Mannfallaa hallitsevassa Neuvostossa. Nuori mies halajaa askeettista elämää Kolkagga-eliittisoturien joukossa.

Urdilla on vallanhimoa sitäkin enemmän. Hän lietsoo Mannfallan sotaan kapinallista Korppihovia vastaan ja kapuaa Neuvoston tikapuita pelottelemalla väkeä ”sokeiksi” kutsutuilla muinaishirviöillä.

Hirkan, ”mädän kantajan” ja ihmislapsen, uskotaan olevan tekemisissä ”sokeiden” paluun kanssa. Joten edessä on elämän mittainen maanpakolaisuus.

Rotu, sukupuoli, uskonto ja valta

J. R. R. Tolkienin (1892–1973) sormustarussa naishahmoja ei edes juurikaan ollut. Monet fantasiakirjallisuuden pioneerit kuvasivat lähinnä pelastettavia prinsessoja.

Pettersen tuntuu olevan pikemminkin läpeensä yhteiskunnallisen ja antiautoritaarisen Ursula K. Le Guinin (s. 1929) Maameri-kirjojen jalanjäljillä.

Nykyfantasiassa ei kaihdeta rodun, sukupuolen, uskonnon ja vallan kriittistä käsittelyä. Silti Norjassakin riittää kirjallisuusihmisiä, joiden silmissä fantasia on eskapismia ja lastensatuja. Pettersen väittää vastaan.

– Realistisen mainstream-kirjallisuuden ihminen on yleensä heikko, sairas, itsekäs ja kyvytön nostamaan sormeaankaan elämänsä muuttamiseksi. Istutaan pimeässä huoneessa, juopotellaan ja pidetään ikävää. Nyt jos koskaan tarvitaan voimaannuttavia sankaritarinoita, joissa yksittäinen ihminen voi vaikuttaa. Fantasia välittää tuleville polville sen toivon ja inspiraation, jota moniongelmaisessa maailmassamme tarvitaan.

Skandinaavisesta folkloresta ja mytologiasta ammentava Pettersen on innoissaan globaalista fantasiabuumista. Puolalaisen Andrzej
Sapkowskin (s. 1948) Noituri-kirjat jat ja niihin perustuva The Witcher -pelisarja tekevät keski- ja itäeurooppalaista mytologiaa tunnetuksi. Japanilaisen Hayao Miyazakin (s. 1941) feministiset, ekologisesti tiedostavat anime-elokuvat räjäyttivät pankin jo 1990-luvulla.

– Hollywood on ryöstökalastanut vähän kaikkia mytologioita. On jo aikakin, että ryhdymme itse kertomaan tarinoita omasta muinaisuudestamme.

Siri Pettersen: Odininlapsi. Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist. Jalava 2015. 612 sivua.