All Over Press / Richard Jones

Viime aikoina on julkisuudessa valiteltu suomalaisten vähäistä halua ryhtyä yrittäjiksi. Minä en yhdy tähän surkutteluun, sillä ainakin täällä itäisessä Helsingissä löytyy vaikka minkälaisia yrittäjiä. Otan yhden esimerkin.

Eräänä aamuna löysin autoni tuulilasin pyyhkijään kiinnitetyn pienen mainoskortin, jossa oli somisteena puolikuu ja tähtiä. Lappusen otsikkona oli: ”Ei hätää ilman ratkaisua” ja sen alla: ”Professori Omar kansainvälinen selvännäkijä, hengellinen parantaja ja neuvonantaja”.

Hetken mietin, että minkähän yliopiston ja minkä tiedekunnan miehiä professori on ja jatkoin sitten lukemista: ”Asiantuntija rakkaus ja suhde asioihin. Voin auttaa sinua ratkaisemaan huolesi, esim. voin yrittää tuoda takaisin rakkaasi, joka on jättänyt sinut. Voin auttaa sinua lapsensaannin vaikeuksissa.”

Etelä-Koreaa kuvaavissa otoksissa piti olla aina yö tai rankkasade.

Tämä kuulosti jo lupaavalta, mutta professori lupasi auttaa myös ”seksuaaliasioissa, oikeustapauksissa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä”. Näin monipuolisia ja korkeasti koulutettuja yrittäjiä täältä löytyy, mutta siirrytään nyt vielä hieman isomman luokan yrittäjään.

Kun Pohjois-Korean Suuri Johtaja Kim Il-Sung kuoli ja palsamoitiin mausoleumiin näytteille asetettavaksi valtaan nousi hänen poikansa Kim Jong-il, joka tunnettiin Rakastettuna johtajana. Jong-ilin päätettyä maallisen vaelluksensa Pohjois-Korean otti komentoonsa Kim Jong-un, jota kunnioitetaan lisänimellä Suuri Seuraaja. Hän on tietenkin keskimmäisen Kimin poika.

ILMOITUS

Pohjois-Korea on maailman suljetuimpia diktatuureja, jonka asukkaiden aivopesu aloitetaan jo pikkulapsina. Tavallinen pohjois-
korealainen ei tiedä ulkomaailmasta juuri mitään paitsi sen, että siellä eletään kurjissa oloissa, joihin verrattuna oman maan jatkuva nälänhätä on pelkkää paratiisia.

Salattu ulkomaailma on täynnä vihollisia, joiden torjumiseksi on pidettävä mahtavaa ja sotaisaa armeijaa, jolle on hankittu myös ydinase. Varusmiespalvelus kestää kymmenen vuotta, mutta suurimman osan ajasta sotilaat toimivat valtion ilmaisena työvoimana.

Juuri suomeksikin ilmestynyt Paul Ficherin teos Rakastettu johtaja ylpeänä esittää (Atena 2015) tarjoaa poikkeuksellisen paljon yksityiskohtaista tietoa Kimien dynastiasta. Se keskittyy Kim Jong-ilin valtakauteen, mutta kertoo hänen isästään ja pojastaankin.

Pohjois-Koreassa uskottiin V. I. Leniniä, jonka mukaan elokuva oli vallankumouksen kannalta taidemuodoista tärkein. Siksi maahan luotiin kiireesti oma elokuvateollisuus, jonka johtoon Jong-il nousi jo ennen varsinaista valtaantuloaan. Rakastettu johtaja rakasti elokuvaa. Voi sanoa, että hän oli todellinen filmihullu.

Ficher kuvaa kirjassaan, kuinka Pohjois-Korea hankki rahaa täysin rikollisin keinoin kuten huume- ja asekaupoilla. Myös ihmisten sieppaukset ulkomailta olivat mukana Kimien konnuuksien keinovalikoimassa.

Kirjan keskeinen aihe onkin se miten Rakastettu johtaja käski kaapata Etelä-Korean tunnetuimman elokuvaohjaajan Shin Sang-okin ja suosituimman naispuolisen filmitähden Choi Eun-heen surkeassa jamassa olevan elokuvatuotantonsa avuksi.

Pohjois-Korean filmihullu halusi, että hänen elokuvansa voittaisivat kansainvälisiä filmipalkintoja, mutta omasta maasta ei kykyjä löytynyt, koska siellä oli ulkomaisten elokuvien katselu kielletty. Päätös kaappauksesta syntyi vuonna 1977, ja pian Shin ja Choi olivat erikoisoperaation tuloksena maassa. Siellä heille oli tarjolla joko palatsia tai vankilaa.

Rakastettu johtaja saikin uhrinsa painostettua elokuvantekoon 1983, jonka jälkeen he tekivät Jong-ilille seitsemän pitkää elokuvaa, jotka olivatkin paljon parempia kuin Pohjois-Koreassa aikaisemmin kuvatut leffat. Ne saivat kansainvälistäkin huomiota.

Jong-ilin luottamus kaappaamiaan kohtaan kasvoi vuosien myötä, ja nämä pääsivät filmaamaan Varsovan liittoon kuuluvissa maissa ja lopulta käymään filmiasioilla joissakin lännen kaupungeissakin. Vuonna 1986 Shin ja Choi matkustivat tiukasti vartioituina Wieniin ja onnistuivat siellä pakeneman Yhdysvaltojen suurlähetystöön. Pakoaan he olivat valmistelleet vuosikausia ja sen mahdollistamiseksi mielistelleet Rakastettua johtajaa.

Kirjassa kerrotaan paljon myös Pohjois-Korean johtajien yksityiselämästä. Jong-il jakoi suosikeilleen arvokkaita lännestä tuotuja lahjoja ja järjesti suuria juhlia. Viinakin virtasi. Rakastettu johtaja joi yleensä Hennessy-konjakkia, jota käytettiin myös ruokajuomana.

Juhlissa katseltiin usein elokuvia ja viihdytyksestä huolehti myös kauniista nuorista tytöistä koottu iloprikaati, joka tarjosi napamiehille seksipalveluita. Jong-ilillä oli 24 toinen toistaan hienompaa huvilaa eri puolilla maata. Lisäksi hänellä oli hienojen länsimaisten autojen kokoelma, oma ampumarata, strutsifarmi ja kultakaivos.

Tietenkin Rakastetulla johtajalla oli myös oma elokuvateatteri ja salainen elokuva-arkis-to, jossa oli noin 15 000 elokuvaa. Kim Jong-il oli erityisesti mieltynyt Bond-leffoihin.

Hän antoi tarkat ohjeet maassaan valmistettaville elokuville. Niiden mukaan Etelä-Koreaa kuvaavissa otoksissa piti olla aina yö tai rankkasade. Pohjois-Koreassa sen sijaan piti aina paistaa auringon. Elokuvissa näkyvillä amerikkalaisilla piti olla pulisongit.

Olen joskus ennenkin ihmetellyt sitä keittokirjojen määrää, joka Suomessa vuosittain julkaistaan. Nyt on ilmestynyt myös Stalinin makaronit -niminen ruokakirja (Atena 2015), jonka tekijät ovat Jon Rönström ja Anders Ekman. Kannessa täsmennetään teoksen sisältävän historiallisia huikopaloja, herkkuja ja viimeisiä aterioita.

Kirjan nimiruoka kertoo ateriasta, jonka diktaattori Josif Stalin tarjosi Jaltan palaverissa helmikuussa 1945 pääministeri Winston Churchillille ja presidentti Franklin Rooseveltille. Mustanmeren rannalla ei silloin hienosteltu, sillä keitettyjen makaronien kanssa Isä Aurinkoinen tarjoilutti melko tavanomaista jauhelihakastiketta. Resepti löytyy kirjasta.

Ihan toista luokkaa oli esimerkiksi Titanicin ykkösluokan viimeinen ateria (haudutettua lohta mousselinekastikkeessa) tai vaikkapa Buffalo Billin mieliruoka (biisoninfileitä herkkusienillä).

Venäläistä kulinarismia kirjassa edustaa myös seinähullu munkki Grigori Rasputin, joka hääräsi panomiehenä tsaarin hovissa. Hänen herkkuaan oli turskakeitto, jonka ansiosta hän oli ”mieskuntoinen ja naisten silmissä vastustamaton”.

Mainioita tyyppejä nämä naapurimme venäläiset. Vladimir Putinkin kunnostautui tiikerien kanssa. Millähän hän herkutteli Krimin kaapattuaan?