Lehtikuva/Mahmud Turkia

Yksi tekijä pakolaiskriisin taustalla ovat Yhdysvaltain ja Euroopan sotilasoperaatiot.

Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset ovat vaihtaneet sotatoimien avulla Afganistanin, Irakin ja Libyan johdon. Syyriassa operaatio on vielä kesken. Eurooppaan tulvivien pakolaisten enemmistö on lähtöisin näistä maista.

Eräs Itä-Euroopan edustaja kysyi hiljan: ”Miksi meidän pitäisi majoittaa näitä pakolaisia, vaikka emme ole hyökänneet heidän kotimaihinsa?”

Ihmisten liikkeelle lähtöön on monia syitä, mutta hallituksenvaihdos on siinä keskeisellä sijalla, vahvistaa Global Policy Forum -tutkimuslaitoksen entinen johtaja James A. Paul.

”YK:n pakolaissopimus on vanhentunut.”

Hänen mielestään termi ”hallituksenvaihdospakolainen” selittää osuvasti meneillään olevaa kansainvaellusta.

Vastuuta pakoillaan

Euroopan virallinen keskustelu pakolaisten lähtömaiden tilanteesta korostaa fanatismia, korruptiota, diktatuureja ja talouspolitiikan virheitä, joista eurooppalaiset eivät ole vastuussa, Paul sanoo.

ILMOITUS

– Samalla vaietaan sotilaallisista hyökkäyksistä ja hallituksenvaihdoksista, joihin eurooppalaiset osallistuivat. Juuri ne repivät pakolaisten kotimaat palasiksi, mistä seurasi sisällissotia ja valtioiden romahduksia.

Paul muistuttaa, että Afganistanin, Irakin, Libyan ja Syyrian ohella väkeä lähtee yhä myös Balkanin maista, joissa yhteiskunnat murenivat 1990-luvun sodissa ja osin eurooppalaisella myötävaikutuksella.

Vanhentunut sopimus

YK:n pakolaissopimus on vanhentunut, sanoo Trinity Collegen kansainvälisen politiikan professori Vijay Prashad. Hän muistuttaa, että sopimus laadittiin kylmän sodan aikana 1951 tarkoituksena pelastaa sosialistimaiden asukkaita ”vapaaseen maailmaan”.

Prashadin mukaan moni kehitysmaa jätti tuolloin sopimuksen hyväksymättä ideologisista syistä.

Hän perää uutta sopimusta, joka ottaa huomioon kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnan synnyttämät talouspakolaiset ja sotien liikkeelle ajamat poliittiset pakolaiset.

– Lisäksi pitäisi tunnustaa ilmastonmuutospakolaiset, hallituksenvaihdospakolaiset ja ne, jotka ovat menettäneet elinmahdollisuutensa Naftan eli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen seurauksena, hän listaa.

Vuoden 1951 pakolaissopimus lupaa turvapaikan niille, joilla on perustellut syyt pelätä kotimaassaan vainoa rodun, uskonnon, kansallisuuden tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi.

Hiljaiset naapurit

Prashad ymmärtää Itä-Euroopan maiden kylmäkiskoisuutta mutta muistuttaa, ettei vastaavaa kuultu Libanonista, Turkista, Jordaniasta ja muista lähialueen maista, jotka ovat ottaneet vastaan miljoonia pakolaisia. Hänen mielestään noillakin mailla olisi oikeus kysyä, miksi Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat eivät tee enempää.

Paul sanoo, että varsinkin Ranskan johdossa kannatetaan aseellista hyökkäystä Syyriaan presidentti Bashar al-Assadin hallituksen kaatamiseksi.

Hyökkäyksen puoltajat näyttävät Paulin mielestä unohtaneen, miten tuhoisia seurauksia oli Libyan johtajan Muammar Gaddafin kaatamisella vain muutama vuosi sitten ja mihin salainen tuki Syyrian islamistikapinallisille on johtanut.

– Hallituksenvaihdosnäkökulmaa on tutkittava tarkkaan ja saatava ihmiset ymmärtämään, että kriisi on paljolti ’Made in Europe’, unohtamatta Yhdysvaltain panosta, hän kiteyttää.