Love Recordsin perustajat olivat idealisteja. Toimittaja Atte Blomin, säveltäjä Otto Donnerin ja muusikko Christian Schwindtin ajatuksena oli julkaista vain hyvää musiikkia, kaikenlaista hyvää musiikkia.
Syksyllä 1966 perustettu Love Records julkaisi merkittäviä levyjä omaehtoisen suomalaisen rockin synnystä punkin läpimurtoon asti. Loven löytämien artistien lista on uskomaton: Wigwam, Hurriganes, Dave Lindholm, Juice Leskinen, Kari Peitsamo, Tuomari Nurmio, Rauli ”Badding” Somerjoki, Leevi & The Leavings, Pelle Miljoona ja niin edelleen.
Popin ja rockin rinnalta Love Recordsin levyluettelosta löytyy esimerkiksi jazzia, kansanmusiikkia ja vasemmistolaisen laululiikkeen levyjä.
Rakkaudesta laulaminen tuntuu todella hyvältä, jopa vallankumoukselta.
Rap-runoilija Asan (Matti Salo, 35) uusi Love-albumi nojaa legendaarisen levy-yhtiön arkistoon. Projekti sai alkunsa kymmenen vuotta sitten, satunnaisesta keskustelusta tuottaja Jukka Immosen kanssa.
– Tämän levyn Vesipisaroita-biisissä käytetty Blues Sectionin Wolf At The Door oli meillä työpöydällä jo Leijonaa metsästän -levyllä (2005). Sain harvinaisen Blues Sectionin lp:n äidiltäni. En ollut vielä silloin maailman suurin levyhamsteri, mutta tietenkin ymmärsin Love Recordsin arvon, kertoo Asa.
Kellarivaraston aarteita
Love Recordsin perintöä hallinnoineet ihmiset suhtautuivat suopeasti Asan ja Jukan ajatukseen levystä, joka nojaisi Love Records -sämpleihin, lyhyisiin musiikkipätkiin, joiden varaan he loisivat uutta musiikkia. Miehet pääsivät tutustumaan Loven legendaariseen kellarivarastoon ja rupesivat kaivamaan esiin käyttökelpoista materiaalia.
Projekti kuitenkin jäi pitkäksi aikaa taka-alalle muiden kiireiden takia. Love-levyä ruvettiin laittamaan toden teolla kasaan pari vuotta sitten. Silloin Love Recordsin oikeudet olivat siirtyneet yrityskaupassa suurelle Universal Musicille. Sieltä kysyttiin, onko projekti edelleen käynnissä.
– Mulla oli selkeä kuva siitä, mitä tältä levyltä toivon. Elokuvaa opiskelleena ja suurena Alfred Hitchcockin ystävänä en halua kirjoittaa mitään ylimääräistä tai sellaista, millä ei ole mitään väliä. Sanoin esimerkiksi, että kummankin tuottajan pitää tehdä vähintään kuusi taustaa. No, se meni niin, että Jukalta tuli viisi ja Didieriltä (Selin, levyn toinen tuottaja) kaksitoista.
Luulosairaaseen ei kosketa
Jotkut levyn sämpleistä olivat selvillä alusta asti. Sellaisia olivat mainittu Blues Section, Pekka Pohjolan Sekoilu seestyy ja Jukka Tolosen Wanderland. Kyse oli vain siitä, löytyvätkö kappaleiden alkuperäiset kelanauhakakut jostain ja päästäänkö niiltä nappaamaan halutut pätkät käyttöön.
Tietysti Loven katalogiin kuuluu myös kappaleita, joihin Asa ja kumppanit eivät halunneet tai uskaltaneet kajota. Yksi sellainen oli Wigwam-klassikko Luulosairas.
– Olen aina pitänyt sitä sellaisena ikivihreänä, mihin ei voi koskea. Soundin ja hengen puolesta se olisi sopinut hyvin tälle levylle. Levyä kirjoittaessani näin Luulosairaan liittyvän siihen, mutta enemmän referenssinä.
– Me jopa löydettiin Luulosairaasta instrumentaali. On aivan hullua, että sitä ei ole koskaan julkaistu. Se kuulostaa kesäiseltä räpiltä ennen räpmusiikin keksimistä. Break-tanssijoiden polvet ympäri maailman löisivät taatusti yhteen sen kuullessaan.
Love-albumin yleistunnelma on hyvin 1970-lukuinen – vaivattomasti rullaava ja juuri sopivasti pölyinen. Kaikki on niin miellyttävästi kohdallaan, että asiaa ei tule erityisesti ajatelleeksi.
Sen sijaan levyn tekstien suoruus ja lämpö herättävät huomiota. Asa kertoo yrittäneensä luottaa tunneälyyn ja tehdä vähän samalla tavalla kuin Dave Lindholm aikoinaan, analysoimatta ja älyllistämättä liikaa.
– Olen jo saanut kommentteja, että teet sitten tällaista rakkauspaskaa. Että eikö sua enää kiinnosta mikään yhteiskunnallinen juttu.
– Tämä on mun ensimmäinen levy Punaisen tiilen (2000) jälkeen, missä on rehtejä rakkauslauluja. Niiden esittämisestä keikalla tulee ihan erityinen fiilis. Räppärit on tottunut esittämään koviksia ja pitämään toista kättä munissa ja toista kaljapullon ympärillä. Sitä vasten ajateltuna rakkaudesta laulaminen tuntuu todella hyvältä, jopa vallankumoukselta.
Asa: Love (Fried Music, 2015)