Vuodesta 2000 alkaen Savonlinnan oopperajuhlilla esiintynyt, Kansallisoopperan solistikuntaan kuuluva, kaunisääninen tenori Petri Bäckström on juhlien kotimainen takuulaulaja. Tänä kesänä hän laulaa jälleen Mariusz Trelińskin ohjaaman La Traviatan varakreivi Gastonen roolissa. Hyvin laulaakin ja näyttelee.
– Treliński on rohkea oopperan uudistaja, jonka ohjaukset ovat kiinnittäneet huomiota kautta Euroopan. Hänen kunniakseen on todettava, että myös nuori polvi on kiinnostunut hänen ohjaamistaan klassikko-oopperoista.
Petri Bäckström sai kannustavat taiteelliset eväät kotoaan. Hänen isänsä on hanuristivelho, säveltäjä ja sanoittaja Reino ”Reiska” Bäckström. Kaikki kolme veljestä ovat ajautuneet taiteen pariin.
Vaikka valtion rahaa on rajoitetusti, sitä pitäisi kohdentaa entistä enemmän vapaalle kentälle.
– Puhuin juuri isäni kanssa. Hän yrittää ottaa tyynesti, ettei hänelle vieläkään – ties kuinka monennella yrittämällä – myönnetty valtion taiteilijaeläkettä.
Reiskalle riitti kymmenen tunnin muusikon peruskoulutus. Ammattimuusikkona edelleenkin työskentelevä isä korosti pojilleen musiikkikoulutuksen merkitystä. Petri Bäckström on opiskellut laulua muun muassa Sibelius-Akatemiassa Jorma Hynnisen oppilaana.
Monissa kotimaisissa laulutaiteen kilpailuissa kärkisijoille ehättäneen tenorin valtteja ovat aikaisempi kilpavoimistelijan ura, rentous ja liikunnallisuus yhdistettynä näyttämölliseen lahjakkuuteen ja lavasäteilyyn.
”Nauramme itsellemme oopperalaulajina”
Vakavien oopperaroolien lisäksi Petri ja hänen laulajaveljensä Jouni Bäckström ovat tulleet Euroopassakin tutuksi hulvattomasta The Fabulous Bäckström Brothers! -esityksestä, joka kyseenalaistaa surutta oopperan luutuneita konventioita. Hauska esitys kertoo oopperan ja komiikan keinoin laulajaveljesten suhteesta antaen Wagnerin ooppera-aarioille kyytiä. Bäckströmin veljesten mielestä klassiselle musiikille ja oopperalle saa ja pitääkin myös nauraa.
– Nauramme itsellemme – emme oopperalle sinänsä – asettaen itsemme oopperalaulajina naurunalaiseksi. Ooppera on näyttämötaiteen kuningaslaji, yhdistäähän se lähes kaikki taiteenlajit. Sen kintereillä leijuva elitistinen leima on ihmisten luoma eikä se nojaa oopperataiteen historialliseen taustaan. Leninin kuuluisaa slogania ”taide kuuluu kansalle” mukaillen pitäisi pyrkiä siihen, että myös ooppera kuuluu kaikille, Petri Bäckström manifestoi.
– Ooppera taiteena ei ansaitse elitismin riippakiveä. Oopperaväen ja kulttuuripoliittisten päättäjien olisi otettava kaikki mahdolliset keinot käyttöön, että kynnys oopperan pariin madaltuisi. Kansallisooppera on ansiokkaasti ruvennut tuomaan esityksiä kansan pariin.
Musiikin lisäksi Bäckströmin pojat ovat saaneet tiedostavat poliittiset eväät kotoaan.
– Kotimme vasemmistolainen aate-
maailma on vaikuttanut vahvasti ajatteluuni. En ole poliittisesti aktiivinen, mutta arvoni ja aatemaailmani näkyvät siinä, ketä äänestän ja keiden joukossa seison. Paavo Arhinmäen vaalikiertueella esitimme Jounin kanssa otteita Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperasta. Julkisuuden edustajana omine mielipiteineni ja arvoineni olen läsnä myös poliittisesti, ja haluankin olla.
Taide selättää kaoottisen politiikan
Uuden hallituksen toimet ja hallitusohjelma saavat laulajan mietteliääksi.
– Tämä kepulaisten, kokoomuksen ja persujen touhu vaikuttaa kaoottiselta. Persujen olisi pitänyt ottaa vastuu jo edellisessä hallituksessa silloin uhoamistaan asioista. Oppositiolla on nyt herkullinen seinä mihin nojata. Vasemmistoliiton valopilkku on Li Andersson, jolla on poliittista näkemystä ja viisautta. Häneltä voidaan odottaa paljon. Häntä meidän pitää kannustaa ja tukea myös kulttuuripoliittisessa päätöksenteossa.
Petri Bäckströmin mukaan kulttuurin ja taiteen asema ei Suomessa kyseenalaistu vallankahvassa roikkuvien perussuomalaisten taidekäsityksistä huolimatta. Vanhoja totuttuja kulttuurin kaavoja pitäisi hänen mielestään arvioida rohkeasti uudelleen.
– Vaikka valtion rahaa on rajoitetusti, sitä pitäisi kohdentaa entistä enemmän vapaalle kentälle. Vaikkapa tanssin parissa tehdään huikean hienoa työtä. Taide kaikkinensa on niin hieno asia, että se selviytyy ahtaistakin paikoista. Tästä sen takojat kyllä pitävät huolta, Bäckström sanoo.
– Jokainen euro, joka taiteeseen sijoitetaan tulee moninkertaisena takaisin. Eikä sovi unohtaa, että taiteella ja kulttuurilla on selkeästi myös terveyteen vaikuttavaa voimaa, Bäckström muistuttaa ja tempaisee kutimensa esiin.
– Kutominen on mainio, meditatiivinen tapa relata, ”tyhjentää pää” esitysten jälkeen. Tämä on tämmöisten komeitten, raavaitten miesten puuhaa. Leo Jokelakin neuloi Kansallisteatterin lämpiössä aina kun näyttelemiseltä ehätti.