Lehtikuva/Jarno Mela

Suomalainen media on aidosti taloudellisissa vaikeuksissa.Media on markkinavoimien armoilla ja sen tulevaisuuden ratkaisee raha eikä sananvapauden tai monipuolisen tiedonvälityksen puolustaminen tiedon valossa.

Mainosrahat ovat nettimainonnan rakenteen johdosta karkaamassa ulkomaisille suuryhtiöille.

Median omistus keskittyy edelleen, ja se tuottaa vielä suuria muutoksia tajunnantuotantoalan yritysten omistukseen ja niiden keskinäissuhteisiin.

Media on kuin sen luoma kotomaamme koko kuva: talous on kuralla. Lehtien tilaajamäärät alenevat. Mainostulot vähenevät. Ulkomaiset verojänikset syövät suomalaisia mainosporkkanoita. Kotimaiset nettisivustot eivät kustanna kulujaan. Joka puolella käydään yt-neuvotteluja ja pannaan ihmisiä pihalle, kylmään.

Suurimmat sanomalehdet ovat menettäneet 20–30 prosenttia levikistään, eniten Helsingin Sanomat ja Iltalehti.

Media venyy ja paukkuu.

Uusi yhtenäiskulttuuri

Menneet ovat ne ajat, jolloin Suomen kansa hiljeni katsomaan Ylen iltahartautta: TV1:n iltauutisia. Sellaista kansallista yhtenäiskulttuuria ei enää ole.

Kansakunnan yhteisen keskustelunaiheen alustavat iltapäivälehdet, joiden lööppien punakeltaisia huomiovärejä ei Suomessa pääse pakoon. Tämä twiittaustakin yksinkertaisempien ajatusten tyrkytyskoneisto tuottaa kansalle yhteistä tajuntaa kaupallisin perustein. Lööppien anonyymeillä laatijoilla on enemmän tyhmettämisvaltaa ihmisten arkitajuntaan kuin yhdelläkään poliitikolla tai yritysjohtajalla.

ILMOITUS

Heille tärkeää on vain se, mikä myy, ja parhaiten tuntuvat myyvän seksi, hänen hirmuisuutensa Vladimir Putin, murhat ja julkkisten kuolemat. Viikonlopun lehden etusivulla on aina oltava kuva viehkeästä (nuoresta) naisesta. Miesten paljas pinta ei myy.

Myös iltapäivälehtien talous kärsii yleisestä taloustilanteesta ja nettilehtien huonosti onnistuneesta kaupallistamisesta. Mahtavasta tarjontaorganisaatiosta huolimatta näitä lehtiä myydään siihen nähden vähän. Niiden myynti on alentunut viidessä vuodessa kolmanneksella, eivätkä niiden nettilehdet tuota kulujaan.

Sanomalehtien kuolonkaruselli

Yhteistä kaikille sanomalehdille on se, että niiden levikki ja lukijamäärät ovat viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana laskeneet rajusti. Entisen laatulehden Helsingin Sanomien levikistä on kadonnut yli 100 000 tilaajaa. Se, että paperisten sanomalehtien tuotanto on taloudellisissa vaikeuksissa, on kova fakta, joka näkyy lehtien laadussa.

Toimitustyön kustannusten säästämiseksi maakuntien lehdet tekevät yhteistyötä ja julkaisevat samoja juttuja. Näin tekevät Väli-Suomen Media Oy:n omistavat (ja sen viikonloppusivustoa Sunnuntaisuomalaista julkaisevat) Karjalainen, Keskisuomalainen, Pohjalainen, Savon Sanomat ja Etelä-Suomen Sanomat.

Ilkka ja Pohjalainen ovat siirtyneet siitä yhteistyöstä toiseen: Lännen Mediaan. Siinä ovat mukana niiden lisäksi Alma Median lehdet –  ennen muuta Aamulehti – , Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti. Lännen Media tuottaa 12 osakaslehdelle muun muassa valtakunnallisen politiikan ja talouden yhtenäiskulttuurin.

Mainosrahoista kamppailevista ilmaislehdistä suurimmat lukijamäärät on Ilkka Lavaksen City-lehdellä (364 000) ja Keskisuomalainen Oy:n kansanedustaja Eero Lehdeltä ostamilla Tamperelaisella (134 000), Länsiväylällä (121 000), Helsingin Uutisilla (102 000), Turkulaisella (101 000) ja Vantaan Sanomilla (95 000).

Mainosraha pakenee Suomesta

Mainosten myyntiin kohdistuva ulkomainen kilpailu, jonka sekä suomalainen paperi- että nettimedia kohtaavat netissä, on joukkotiedotuksen moninaisuuden myrkkyjuomaa. Googlen ja Facebookin kirstuihin kilahtaa puolet Suomen digimainonnan tulovirroista. Ne pystyvät myymään mainostajille halpaan hintaan priimatuotteita: hinnat ovat mainostajien saamaa kontaktia kohden edulliset. Nettimedian kilpailukykyä lisää niiden harjoittama veropakoilu.

Tilintarkastaja Pauli Vahtera kertoi Iltalehdessä esimerkin ylikansallisten yhtiöiden luovuudesta veroasioissa.

Suomen Google myy netissä mainostilaa hakukoneensa suomenkielisille sivuille. Mainokset laskutetaan niin, että ne tuloutuvat Irlannin Googlelle. Kun niitä ei kirjata Suomen Googlen tuloiksi, niistä ei mene Suomessa veroa. Irlannin Google lähettää rahat lisenssimaksuina Hollannin Googlen holding-yhtiölle, jolla ei ole yhtään työntekijää valmistamassa ”hollantilaisia voileipiä”.

Niitä syödään (mutta nämä rahat eivät siinä syömisessä suinkaan vähene), kun rahoja käytetään pikavierailulla veroetuisuuksia jakavassa Hollannissa ennen niiden palauttamista takaisin Irlannin Googlelle. Tämän jälkeen rahat lähetetään Irlannista Bermudan saarelle, joka on eteläisellä Atlantilla sellainen veroparatiisi, että siellä ei ole lainkaan yhtiöveroa. Bermuda, josta käsin Irlannin Googlen holding-yhtiötä hallinnoidaan, on Irlannista laskutettujen suomalaisten hakusivujen mainosmaksujen omistajaystävällinen kolmospesä, jossa rahojen on hyvä olla ja odottaa kotiuttamista omistajien kotipesään.

Aku Ankassa, joka on Suomen tilatuin aikakauslehti, näitä veronkiertäjiä voitaisiin kutsua tämän ajan Karhukoplaksi.

Sähköinen media

Yleisradio on julkinen yhtiö, jonka toiminta rahoitetaan erityisellä yleisradioverolla ja jonka johdon toimintaa valvoo kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto. Vastineeksi verovaroista se ei myy eikä lähetä mainoksia. Siitä syystä mainoskanavia hallitsevat lehtiyhtiöt eivät ole huolissaan Yleisradion ohjelmapolitiikasta. Kaikki käy. Kritiikki Ylen nettipalveluja kohtaan on kuitenkin rajua. Yhtiötä syytetään liian hyvien nettisivujen tuottamisesta veronmaksajien rahoilla. Yleisradion nettimenestys on pois kaupallisten yhtiöiden nettisivujen kävijämääristä ja sitä kautta niiden mainostuloista.

Yleisradio on poliittinen laitos. Sen toimitusjohtaja Lauri Kivinen, joka sai aikanaan Nokiasta miljoonien eurojen optiotulot, nimitettiin Yleisradioon edeltäjistään poikkeavin työehdoin: hänelle ei määrätty viiden vuoden toimikautta. Työ on helppo, sillä Yleisradio on pääosin ”normalisoitu” eli sisällön osalta neutralisoitu.

Ensimmäinen kaupallisen televisioyhtiön Mainos-TV:n, joka oli aikoinaan muun elinkeinoelämän omistuksessa, omistaa ruotsalainen monikansallinen mediakonserni Bonnier AB.

MTV Oy:llä on sen oman kanavan ohella muitakin mainosrahoitteisia kanavia: Subtv ja AVA. Yhtiö pyörittää Suomessa myös maksullisia CANAL+:n (nykyisen C Moren) satelliittikanavia. Radiotoiminnassa emoyhtiö MTV omistaa Novasta 74 prosenttia. Valtakunnallinen Nova aloitti lähetyksensä paikallisradiotoiminnan savuverhon suojissa ja valtakunnallistui omia aikojaan ohi liikenneministeriön valvojien.

Sanoma Oyj omasta puolestaan omistaa televisiokanava TV 4:n eli Nelosen, jonka se teki viihdekanavaksi lopettamalla siltä oman uutistuotannon. Sanoma-konsernin televisiotoimintaa ovat myös Liv- ja Jim-kanava.

Kaikki televisiokanavat lähettävät antennien kautta kuvaa saman monopoliasemassa olevan Digitan lähetysverkon kautta. Ennen verkko oli Yleisradion omistuksessa, mutta kokoomus onnistui pakottamaan Yleisradion myymään tämän digitaalisen kruununjalokiven ensin ranskalaiselle teknologiayhtiölle, joka möi sen edelleen australialaisen pankin sijoitusyhtiölle.

On kummallista, että omistaminen kannattaa Suomessa ulkomaisille mutta ei kotimaisille yhtiöille. Missähän olivat ja mitä tekivät suomalaiset työeläkeyhtiöt silloin, kun Yle pakotettiin luopumaan tästä monopolista kaikkien suomalaisten televisioyhtiöiden tappioksi ja vastoin kansallista etua?

Omistajat rulettavat

Porvarilliseen hegemoniaan kuuluu tavaroiden ja tajunnan tuotantovälineiden omistuksen vähättely. Kuitenkin omistuksella on ratkaiseva merkitys, kun yhteiskunnassa päätetään työn organisoimisesta työnantajien johdon ja valvonnan alaisuudessa. Omistajilla on viimeinen sana niiden ihmisten elämään, jotka tuottavat heidän pääomatulonsa. Heitä ei Suomessa irtisanota.

Median omistajat eivät pane yhtiöitään pörssiin saadakseen niille rahaa uusiin investointeihin. He toimivat niin kuin muukin pörssiväki, joka hankkii pörssistä itselleen veroetuoikeutettuja myyntivoittoja.

Sanoma Oyj, ja sen Sanoma Magazines, on Suomen lehtibisneksen ökytalo. Suurin omistaja on Aatoksen perintöä hallinnoiva Jane ja Aatos Erkon säätiö. Aatoksen sisaren Patrician Seppälän perinnön puolikasta hallinnoiva poika Robin Langenskiöld on tehnyt lapsistaan (Cristoffer, Sebastian ja Pamela) merkittäviä pienomistajia samoin kuin sisarensa Rafaela Seppälä omistaan (Lorna ja Alex). Antti Herlinillä on tuoretta, verotonta rahaa ostella markkinoilta Sanoman osakkeita yhtiön – ja muidenkin mediayhtiöiden – arvon romahduksen oloissa niiden nykyiseen alehintaan.

Pörssiyhtiö Alma Media Oy omistaa Iltalehden ja Kauppalehden. Sen hallussa ovat myös maakuntien ykköslehdet Aamulehti, Kainuun Sanomat, Satakunnan Kansa sekä Lapin Kansa sekä sen kanssa yhdistyvä Pohjolan Sanomat. Almalla on lisäksi kolmisenkymmentä paikallis- ja kaupunkilehteä.

Jyväskyläläinen Keskisuomalainen Oyj on hämmästyttävällä tavalla noussut lehdenkustannustoiminnan aateliin. Sillä ei ole selkeää omistuksellista valtaperustaa, sillä sen omistus on ajan saatossa hajautunut laajalle omassa maakunnassa. Runsaasta 4 000 osakkaasta kymmenen suurinta omistaa äänistä vajaan neljänneksen, mikä on vallankäytön näkökulmasta paljon.

Konserniin kuuluu seitsemän isoa maakunnallista lehteä, 17 paikallislehteä, 22 kaupunkilehteä sekä aikakausi- ja asiakaslehtiä. Tilattavia lehtiä ovat Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Iisalmen Sanomat, Warkauden Lehti, Aamuposti ja Keski-Uusimaa. Kansanedustaja Eero Lehdeltä 26 miljoonalla eurolla ostetut ilmaisjakelulehdet lisäävät Keskisuomalaisen lehtien lukijamäärän sen oman laskutavan mukaan 2,3 miljoonaan!

Seinäjokelaisen Ilkka-lehden ympärille rakennettu omistusyhteisö Ilkka-Yhtymä Oyj on pörssiyhtiö, jonka osakkeita on kahta lajia: 20 äänen I-osakesarja ja 1 äänen II-osakesarja. Helsingin pörssissä myydään vähä-äänisempiä II-sarjan osakkeita, kun taas valta pidetään Etelä-Pohjanmaalla I-sarjan äänivaltaisilla osakkeilla.

Yhtiön osakemäärältään suurimmat omistajat ovat Laakkosten Pohjois-Karjalan Kirjapaino (10,18 prosenttia) ja Keskisuomalainen (5,99 prosenttia, mutta niiden osakkeet ovat II-sarjan sekundaa. Tästä syystä Etelä-Pohjanmaan Lehtiseura ry:llä (1,88 prosenttia) on yhtiökokouksissa enemmän ääniä kuin mainituilla suurimmilla omistajilla yhteensä. Ilkka-yhtymän tuotteet ovat maakuntalehdet Ilkka ja Pohjalainen sekä viisi paikallislehteä, ja niiden lisäksi se omistaa 29,8 prosenttia Alma Mediasta.

Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy:n Karjalaisineen ja kaikki sen paikallislehdet ovat Laakkosen suvun omistuksessa ja sitä kautta he ovat maakunnan vallanhaltijoita. Oululaisessa Kalevassa jakavat vallan vanhojen omistajaperheiden jälkeläiset, muiden muassa Antellit, Korkeakivet ja Lantot.

Omistajat riitasilla

TS-Yhtymä Oy:n, Turun Sanomien, omistajasuvun nokkamiehet Keijo ja Mikko Ketonen ovat riitautuneet keskenään. Entinen toimitusjohtaja Keijo perheineen on siirtynyt sivuraiteelle ja tehnyt tilaa Mikolle, jonka poika Heikki on nyt yhtiön toimitusjohtaja. Osingoistaan Keijo ja Mikko eivät tingi.

Kilpailu sisarusten kesken voi olla hyvinkin monimuotoista. Kun Antti Herlin rupesi ostelemaan Sanomaa – Koneen osinkoja verottomasti saaneen – Holding Manutasin rahoilla, hänen veljensä Niklas on ostellut – Cargotecin osinkoja verottomasti saaneen – holding-yhtiönsä Maritorp Oy:n rahoilla itsensä Alma Median toiseksi suurimmaksi (16,0 prosenttia) omistajaksi.

Sukulaisten välienselvittely johti välienselvittelyyn myös Suomen suurimpiin kuuluvan Otavamedia Oy:n (entinen Yhtyneet Kuvalehdet Oy) aikakauslehtitalon omistavassa Otavassa, jossa Antti Reenpää erosi yhtiön hallituksesta. Sen nykyinen puheenjohtaja on Henrik Ehrnrooth, joka on äitinsä puolelta Reenpäitä. Hän on Ehrnroothien rikkaan sukuhaaran monien muiden edustajien tapaan verosuunnitellut pääomatulojensa ohjaamisen ulkomaisille tileille. Yhtiön hallituksessa istuu myös Henrikin lanko ja Componenta Oy:n pääomistaja Heikki Lehtonen. Kun Suomessa lopetettiin toistakymmentä vuotta kestänyt osinkojen täysverottomuus, Lehtonen ilmoitti siitä syystä siirtävänsä yhtiönsä omistuksen ulkomaille.

Lyytikäisten A-lehdet Oy:ssä vallitsee rauha ja rakkaus sisarusten kesken. Olli-Pekka on toimitusjohtaja ja Anne on julkaisujohtaja. Yhtiön päätuote on Apu, mutta omien 15 aikakauslehtensä ohella se kustantaa noin 30:tä asiakaslehteä. Niiden joukossa on Suomen luetuin lehti Pirkka, joka on K-kauppiaiden ilmaislahja Suomen kodeille.

 

13.7.2015 klo 14.27 Poistettu Yrjö Lyytikäistä koskeva vanhentunut tieto. Pahoittelemme virhettä.