Perjantaina 12. kesäkuuta Cygnaeuksen koululle Turun keskustaan alkoi virrata ihmisiä. Busseja saapui joka puolelta Suomea ja tulijoita riitti vauvasta vaariin. Pienimmät osallistujat olivat hädin tuskin oman matkalaukkunsa kokoisia, mutta vanhimmilla oli ikää jo enemmän kuin itse järjestöllä.
Nuorison vilistäessä majoitusluokkaa ja kavereitaan etsimään vanhempi sukupolvi suuntasi koulun toiseen kerrokseen pystytettyyn Muistojen Kahvilaan. Ikipioneerit olivat haalineet liiton entisen puheenjohtajan Reijo ”Reko” Lahdenperän johdolla kasaan historianäyttelyn, jossa nähtiin vanhoja valokuvia, videoita, esitteitä ja lehtiä vuosien takaa. Näyttelyssä näki, miten vihreät paidat ja punaiset liinat ovat vuosien mittaan sävyttäneet pioneeritoimintaa tähän päivään asti.
Perjantain iltaohjelmassa pääsivät ikipioneerit vastaavasti näkemään nykyisten nuorten pioneerien tanssi-, teatteri- ja musiikkiesityksiä.
– Meidän joukossamme on eräitä jotka ovat todenneet, että tärkein asia jonka takia tulemme Pinskumiittiin, on että näemme elävän pioneerin, totesi Ikipioneereiden ohjelmasta ja vastannut Lahdenperä.
Lauantaina joukko kasvoi entisestään ja nuoremmat pääsivät kiertämään Turun kaupunkia ja metsästämään Miittipassin suorituspisteitä. Ohjelmaan kuuluivat muun muassa Turun linna ja Kupittaan seikkailupuisto sekä itse koululla järjestyt toimintapisteet. Mukana menossa oli myös Raision Pinskujen oma ylpeys, M/S Aina -laiva, jonka kyydissä pääsi kiertoajelulle Aurajokea pitkin.
Lauantain kohokohdaksi muodostuivat iltapäivällä alkaneet avoimet Pinskubiitti-festarit Varvintorilla Aurajoen rannassa. Lavalla nähtiin muiden muassa lastenorkesteri Rokki Kokki sekä nuori rap-yhtye Karu Kopla. Esiintymisaikaa oli tietysti varattu myös Pinskujen omille bändeille ja muille esityksille.
Lavalla nähtiin myös Pinskujen uudet maskotit Ympäristö, Kansainvälisyys ja Historia. Lisäksi festareilla koikkelehti Atlantiksen Yliopiston mahdollisen historiankirjoituksen tohtori Fiktio Fakta, joka hauskuutti lapsia erikoisilla kysymyksillään ja faktoillaan.
Illanviettoa varten Ikipioneerit olivat järjestäneet Ruissalon kansanpuistossa perinteisen iltanuotion, jonka äärellä jokainen pääsi palaamaan nuoruutensa pioneerimuistoihin vanhojen pioneerilaulujen ja -tovereiden suosiollisella avustuksella. Nuorempaa polvea varten oli vastaavasti pystytetty koululle disko, jossa nähdyt spontaanit tanssinumerot herättivät ihailua niin järjestäjissä kuin osallistujissakin.
Sunnuntain ohjelmaa värittivät nuorimmille järjestetty toiminnallinen rastirata, jonka jälkeen kaikki pääsivät seuraamaan pitkään valmisteltua Katalat Ruuat -pinskumusikaalia. Lasten ja nuorten ideoima logiikan rajoja koetteleva surrealistinen esitys niin sanotusti jätti Liisan Ihmemaahan ja vei katsojaa mukanaan kuin pässiä narussa.
Miitin kruunautuessa lopulta ystävyyspiiriin ja bussien taas jyristäessä kohti muuta maailmaa jäi jokaiselle kuitenkin elämään muisto toveruudesta ja yhteisistä hetkistä: ”Luo ystävän aatos kantaa, päin kuljemme yhteistä rantaa. Se toivoa meille antaa; taas kerran me kohdataan.”