Hallitusneuvotteluja on käyty nyt kaksi viikkoa ”hyvässä hengessä”, ”olemalla yhtä puoluetta” ja ”hyvin aikataulussa edeten”. Media on innokkaasti uutisoinut hallitustunnustelija Juha Sipilän prosessikaavioista ja päätösten ”iteroinneista”.

Tämän hallitusneuvottelijoiden rakentaman positiivisen mediahötön alle on jäänyt se, että hallitusneuvotteluissa ollaan tekemässä todella raju ja raaka leikkausohjelma. Neljän miljardin euron leikkaukset valtiontalouteen, kahden miljardin euron leikkaukset kuntatalouteen ja neljän miljardin euron ”rakenneuudistukset” merkitsevät hyvinvointipalveluiden pilkkomista kirveellä.

Keskiviikkona luvattiin tietoa leikkauksista, tai ”säästöistä” ja ”uudistuksista” Sipilän insinöörikielellä. Julkisuuteen esiteltiin vain jälleen uusi prosessikaavio. Leikkaukset eivät ole kuitenkaan powerpoint-kalvoja vaan ihmisten arkielämän heikentämistä ja kurjistamista.

Valtion budjetin suurimmat menoerät kohdistuvat sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen ja sosiaaliturvaan. Kuka kuvittelee, että neljän miljardin euron leikkaukset voidaan tehdä pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusteita romuttamatta?

Samalla tavalla kuntien miljardit koskevat päivähoitoa, peruskoulua, terveydenhoitoa ja vanhuspalveluja. Ei leikkauksia saa aikaan luopumalla kymmenistä tuhansista turhista virkamiehistä valtiolla ja kunnissa niin kuin Juha Sipilä ja Timo Soini antoivat vielä ennen vaaleja ymmärtää. Tällaisia ”turhia” virkamiehiä ei ole. Nämä ”turhat” virkamiehet ovat todellisessa elämässä esimerkiksi sairaanhoitajia, opettajia ja poliiseja.

ILMOITUS

Ei olekaan ihme, että perussuomalaisten eduskuntaryhmästä on alkanut kuulua yhä voimistuvaa kritiikkiä. Heti hallitusneuvottelujen aluksi Timo Soini oli valmis myymään puolueensa keskeiset vaalilupaukset maahanmuutto- ja EU-politiikassa. Kun ne on nyt kuitattu ja hyväksytty, jää jäljelle vain raaka leikkaaminen. Moni perussuomalainen kokeekin tulleensa juksautetuksi.

Totuus on edessä ensi viikolla. Silloin ei hallitusneuvottelijat selviä enää prosessikaavioilla vaan SSS-trion pitää lyödä pöytään oikeat luvut leikkauksista. Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila kuvasi leikkauksia lapsiperheiden näkökulmasta twitterissä: ”Puhetta indekseistä. Ne ovat vaippoja, jauhoja, vaatteita, sähköä. Noin joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä.”

Nyt tarvitaan vahvaa punavihreää oppositiota kyseenalaistamaan SSS-hallituksen leikkaukset. Vaalien jälkeen myös sosiaalidemokraatit ja vihreät ovat heränneet puhumaan leikkausten turmiollisuudesta niin palveluille kuin myös kansantaloudelle. Siksi punavihreän opposition pitää pyrkiä tarjoamaan myös yhdessä vahva vaihtoehto oikeistolaiselle talous- ja leikkauspolitiikalle.

Vaikka vaalien jälkeen Vasemmiston kannatus on alamaissa, on meillä kaikki mahdollisuudet saada se nousuun. Se vaatii meiltä kaikilta aktiivisuutta. Meidän on osoitettava, että toisenlainen politiikka on mahdollista. Suomi ei nouse leikkaamalla niiltä, joilla on kaikkein vähiten, mistä leikata.

Kirjoittaja on Vasemmiston puheenjohtaja.