Lehtikuva/Roni Rekomaa

Vasemmistoliitto näyttää olevan jo ulkona.

Hallitustunnustelija Juha Sipilä kertoi maanantaiaamuna, että tulevan hallituspohjan pitäisi olla selvillä torstai-iltaan mennessä. Mikään puolue ei ole vielä virallisesti ulkona, mutta Sipilä arvioi vasemmistoliiton asemoivan jo itseään oppositioasentoon. Puolueen talouslinjaukset poikkeavat Sipilän mukaan ”hurjan paljon” siitä, mikä on talouden kuva.

Vasemmistoliitto vastasi vappuaattona Sipilän 15 kysymykseen, ettei se yhdy valtiovarainministeriön tilannekuvaan, joka edellyttää kuuden miljardin euron leikkauksia. Vasemmistoliitto ei hyväksy leikkauksia sosiaaliturvaan tai sen indekseihin, peruspalveluihin ja koulutukseen eikä työttömyysturvaan. Leikkausten sijaan hallituksen pitää vasemmistoliiton mielestä tähdätä velkaantumisen vähentämiseen työllisyyttä parantamalla.

Saarakkala haastaa Soinia

Suurin ongelma tässä vaiheessa Sipilälle on eduskunnan toiseksi suurin puolue perussuomalaiset. Puolueen viime viikolla antamat vastaukset olivat ikävä yllätys hallitustunnustelijalle. Sipilän mukaan heidän leikkauslistansa oli vaatimaton ja kaksi suurinta puoluetta ovat aika kaukana maahanmuuttokysymyksissä ja eurokriisin hoitamisessa.

Perussuomalaiset ilmoittivat vappuaattona olevansa osana hallitusohjelmakokonaisuutta valmiit hyväksymään pääpiirteissään Sipilän kysymystensä liitteessä esittämän kirjauksen eurokriisin hoidosta. Sen mukaan hallitus suhtautuu kielteisesti Suomen vastuiden kasvattamiseen eurokriisin hoidossa. ”Mikäli Euroopan vakausmekanismia joudutaan vielä käyttämään, sen tulee tapahtua vain mekanismin nykyisen kapasiteetin ja pääomarakenteen puitteissa”, linjauksessa todetaan.

Puheenjohtaja Timo Soinin kriitikkona usein esiintynyt kansanedustaja Veli-Matti Saarakkala totesi kuitenkin vappuna ihmettelevänsä, miksi Suomessa yhä väläytellään sellaista vaihtoehtoa, että viime kädessä ”Suomikin voisi olla hyväksymässä Euroopan vakausmekanismin EVM:n puitteissa Suomen EVM-vastuisiin liittyvien riskien kasvattamisen suostumalla EVM:n takauksella hankittaviin uusiin tukilainoihin kriisimaille”.

ILMOITUS

– Se lisäisi mahdollisuutta siihen, että tosiasialliset EVM-vastuumme voisivat nousta nykyisestä 1,44 miljardista eurosta aina 12,6 miljardiin euroon, mikä on EVM:n pääomarakenteen maksimi Suomen osalta. Sen verran Suomi voi joutua yhteensä maksamaan EVM:n takaustappioita, mikäli EVM:lle koituu luottotappioita sen markkinoilta kriisimaille hankkimien lainojen takaisinmaksun jäädessä toteutumatta.

Saarakkala vaatikin Suomea yksiselitteisesti vastustamaan EVM:n kautta annettavien uusien tukilainojen myöntämistä, koska ne lisäävät takausriskejämme.

Sipilä aikoo käyttää koko maanantain neuvotteluihin perussuomalaisten kanssa. Yhteistyömahdollisuuksien pitäisi olla selvillä illalla kello 23 mennessä.

Illan suussa Sipilä tapaa lisäksi työmarkkinaosapuolet yhteiskuntasopimuksen merkeissä.

Pelin paikka demareille?

Soini vakuutteli maanantaina, että kompromissihalua löytyy, mutta on eri asia, löytyykö sitä hänen itsensä ja todennäköisten ministerien lisäksi riittävästi myös eduskuntaryhmältä.

Tiistaina keskustelut jatkuvat muiden puolueiden kanssa. Sipilä pyrkii saamaan hallituspohjan selväksi torstaina, jolloin varsinaiset hallitusneuvottelut alkaisivat perjantaina.

Jos Sipilä ja Soini eivät löydä yhteistä säveltä, hallituksen muodostaminen mutkistuu huomattavasti. Puolueilla on yhteensä 87 kansanedustajaa. Yhdessä SDP:n tai kokoomuksen kanssa ne saisivat kolmestaan reilun yli 120 kansanedustajan enemmistöhallituksen kokoon.

Ilman perussuomalaisia keskusta yhdessä SDP:n tai kokoomuksen kanssa ei saisi enemmistöhallitusta kasaan, vaikka mukaan otettaisiin myös RKP ja kristillisdemokraatit. Ja SDP ja kokoomus taas vannoivat ennen vaaleja niin tiukasti, etteivät mahdu samaan hallitukseen, ettei takinkääntö edes ”isänmaan edun” nimissä näyttäisi hyvältä.

Tällöin apuun tarvittaisiin myös 15 kansanedustajan vihreät, jotka neljä vuotta sitten torjuivat osallistumisen porvarihallitukseen.

Perussuomalaisilla on siis kovan pelin paikka. Jos se pettää, hallituksen muodostamisen avaimet siirtyvät suurtappion kärsineille demareille, koska vihreiden on helpompi mennä punamultaan kuin porvarihallitukseen.