Kansan kahtiajako on aiheena yhtä vanha kuin Suomen sanomalehdistö. Ensimmäinen sen käsittelemä kahtiajakautuminen oli 1800-luvun kiista fennomaanien ja svekomaanien välillä.
Kyse oli paitsi kieliriidasta, myös ulkopolitiikasta. Svekomaanit olivat liberaaleja ja halusivat Suomen palaavan Ruotsin yhteyteen. Snellmanin johtamat fennomaanit pitivät Ruotsia ja ruotsalaisuutta suomalaisuuden suurimpana uhkana. Niiden vastustamisessa he turvautuivat Venäjään ja kannattivat myöntyväisyyslinjaa.
Fennomaanit eivät ihailleet Venäjän poliittista järjestelmää, päinvastoin. He pitivät sitä niin arkaaisena, ettei se voinut olla uhaksi kehittyneemmälle Suomelle. Ihailun sijasta fennomaanien venäjämielisyys oli pragmaattisuutta ja epäluuloa länttä kohtaan.
Venäjämielisyys on ollut osa suomalaista herravihaa jo 150 vuoden ajan.
Suomen jakolinja muistuttaa Venäjän intelligentsian lähes 200-vuotista jakaantumista Venäjän erityispiirteitä korostaviin slavofiileihin ja länsimielisiin zapadnikkeihin. 90-luvulla zapadnikit dominoivat, Putinin aika on ollut slavofiilien voittokulkua.
Svekomaanit tulivat pääosin aatelistosta ja kaupunkien ja rannikoiden porvaristosta. Fennomaanit tulivat sisämaasta ja vähempiarvoisesta eliitistä, erityisesti pappissuvuista. Fennomaanit pitivät itseään eliitin vastustajina ja kansan syvien rivien puolestapuhujana.
Sortovuosina fennomaanit jakaantuivat myöntyväisyyslinjaa kannattaneisiin vanhasuomalaisiin ja venäläistämistoimenpiteitä jyrkästi vastustaneisiin nuorsuomalaisiin. Työväenliike pysytteli erossa kieliriidasta, mutta fennomaanien kansallisuusaate sai tukea sekä myöhempien sosiaalidemokraattien että kommunistien keskuudessa. Neuvosto-Karjalaan paenneet kommunistit edistivät suomalaisuutta niin tohkeissaan, että se herätti Stalinin epäluulot, ja suurin osa SKP:n johdosta ammuttiin.
Sotien jälkeen vanhasuomalaisten veteraani J.K. Paasikivi elvytti myöntyväisyyslinjan. Lyhyt vaihe, jonka aikana venäjämielisyys oli vasemmiston monopoli, jäi historiaan.
Ihmettelin kauan, mistä Suomen verkossa sikiää ”Putinin trolliarmeija” eli Russia Todayn, Verkkomedian ja MV??!!-lehden Kremlin linjaa edustavan uutisoinnin kritiikittömät toistajat. Osa heistä on Venäjän trollitehtailla luotuja virtuaalihenkilöitä, mutta moni on lihaa ja verta. Muutamat ovat entisiä taistolaisia, mutta oikeisto ja äärioikeisto ovat paremmin edustettuina. Ainoa yhdistävä tekijä näyttää olevan viha eliittiä vastaan.
Ilmiö on ymmärrettävämpi, kun sen asettaa 150-vuotiseen snellmanilaiseen perinteeseen. Epäluulo liberalismia ja länsimaita kohtaan on fennomaanien pitkä linja, samaa jatkumoa on myös suomalaisten enemmistön Nato-vastaisuus. Venäjämielisyys Suomessa on ollut välillä paremmin, välillä huonommin perusteltavissa, mutta osa suomalaista herravihaa se on ollut jo 150 vuoden ajan.