Kurvit suoriksi

Joka vuosi ensimmäisten leskenlehtien löytäminen tuntuu kivalta. Nyt niitä ilmestyi tänne Helsingin Vuosaareen harvinaisen aikaisin. Samoin tulivat peippojen etujoukot. Niiden laulu Uutelan rantapuissa antoi toivoa nopeasta kesän tulosta. Vanhan sanonnan mukaanhan peipposista on kesään vain puolikuuta ja jäätelökioskista ei päivääkään.

Jätskikioskia vielä odotellaan Aurinkolahden rannalle, mutta rantahietikolla kalamiehet ovat jo pitkään pyytäneet kevään kutusiikaa. Vuosaaren ainoalta ammattikalastajalta on osteltu savusilakkaa ja tuoretta kuhaa. Näin täällä elellään vuodenkierron mukaan sienikautta odottaen maailman melskeistä suuremmin huolestumatta.

Hurjan paljon hyviä uutisia ei maailmalta ole viime aikoina ollutkaan tyrkyllä, jos ei lasketa sitä, että Ruotsissa toimiva rauhantutkimuslaitos Sipri kertoi varustelumenojen maailmalla laskeneen viime vuonna puolen prosentin verran edelliseen vuoteen verrattuna.

Hyvä klassikko on HK:n sininen lenkki ja perunasalaatti suoraan rasiasta.

Sekin oli kokonaan Yhdysvaltojen ansioita. USA:n puolustusmenot ovat olleet jo vuosia noin puolet koko maailmassa asevoimiin käytetyistä rahoista. Nyt niitä oli budjettiongelmien vuoksi jouduttu laskemaan 6,5 prosentilla.

Siprin mukaan Euroopan sotilasmenot ovat olleet entistä luokkaa, samoin Latinalaisessa Amerikassa. Venäjä oli lisännyt varustautumisensa vauhtia kahdeksalla prosentilla ja Kiina melkein kymmenellä.

ILMOITUS

Kun asuin vielä isän, äidin ja pikkuveljeni kanssa Helsingin Kalliossa, niin perheemme kirjahyllyssä oli vain yksi ainoa keittokirja ja se oli jo silloin hyvin vanha ja repaleinen. Kirjan välissä oli täydennyksenä eri lehdistä leikattuja ruokaohjeita.

En muista enää keittokirjan nimeä, mutta se oli se sama, joka oli kaikilla naapureillammekin. Kirja oli tietysti suomalainen ja sieltä löytyi reseptit kaikkiin mieliruokiini, kuten makaronilaatikkoon ja paistettuihin silakoihin.

Äitini Elli oli taitava ruoanlaittaja. Jos hän vielä eläisi, niin kyllä hän päihittäisi kaikki monet nykyiset alan harrastajat, jotka tuijottavat kymmenen tuntia vuorokaudessa television ruokaohjelmia ja joilla on hyllyssään monta metriä toinen toistaan eksoottisempia ruokakirjoja.

Eikä Helsinginkadun ja Fleminginkadun kulmassa olleissa Elannon sekatavara-, liha- ja maitokaupoissa ollut niihin aikoihin sellaista määrää ”tuotteita” kuin nykyisissä marketeissa. Kaupoissa myytiin vain ruokaa.

Mutta ei tässä ollut tarkoitus alkaa muistella tippa linssissä vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaikki oli helvetin paljon kehnommin kuin nykyisin, mutta onneksi kukaan ei tajunnut sitä. Tarkoitukseni on tirkistellä hieman keittokirjoja, joita minunkin hyllyyni on kertynyt koko joukko.

Nykyisin löytyy ruokakirjoja joka lähtöön. Ja uusia tulee koko ajan. Näin Vapun alla on syytä esitellä pari uutuutta, joille saattaa löytyä käyttöä ensi viikon kevään suuren juhlan kieppeillä. Kyseessä ovat nimittäin Hiprakkaruokaa (Atena) ja Fingerporin ruokakirja (Arktinen Banaani).

Milton Crawfordin kännisille tarkoitettu keittokirja vastaa ajan haasteisiin, sillä monille tulee kapakkaillan jälkeen hillitön halua briljeerata keittotaidoillaan. Tästä on ollut seurauksena palohaavoja ja jopa kokonaisten kotien tuhoutumisia tulipalossa.

Mutta hiprakkakeittokirja tuntee vastuunsa. Se varoittaa juopuneena ruoan laittamisen vaaroista ja teoksen alussa on testit, joilla nälkäinen voi selvittää kulloisenkin kokkailukuntonsa. Testatut jaetaan useisiin eri luokkiin. Jos joutuu Käki -luokkaan, niin kirja neuvoo:

”Jos kykenet lukemaan tämän, ole kiltti ja noudata seuraavaa ohjetta: Pysy kaukana keittiöstä!”

Kirjan reseptit ovat houkuttelevia ja käyttökelpoisia. Helpoiksi luokitellaan esimerkiksi backhendel eli paistettua kanaa itävaltalaisittain ja fettuccine eli pastaa ja lihapullia juustolla. Kummankin herkullisen ruokalajin teko-ohje vaatii kuitenkin pari sivua ti-
heällä painettua tekstiä ja vaarallisten välineiden käyttämistä.

Suomalaisen sielunmaiseman tuntien suosittelisinkin vappuna hieman vaatimattomampia ateriakokonaisuuksia. Hyvä klassikko on HK:n sininen lenkki ja perunasalaatti suoraan rasiasta. Turvallisuussyistä makkaraa ei ole syytä lähteä millään tavalla kuumentelemaan.

Fingerporin ruokakirja on selvästi lähempänä suomalaista reaalielämää. Sen tekijöinä ovat Pertti Jarlan lisäksi Jarkko Lehtopelto, Ville Valkeapää ja Juuso Westerlund. Kirjan takakannessa sitä mainostaa tehokkaasti TV:stä tuttu keittiömestari Henry Alen:

”Fingerporin ruokakirja on kaamea keskisormenosoitus keittotaidolle. En voi suositella kirjaa kuin lukutaidottomille.”

Hienosteleva keittiömestari ei ole selvästikään ymmärtänyt fingerporilaisen keittiön ideaa:

”Kaikki kannattaa syödä ja kaikki ruoka on hyvää. Miksi sitten eineksiä, tölkkiruokia, einespitsoja ja muita herkkuja pitäisi katsoa nenän vartta pitkin.”

Kirja tarjoaa todella helposti valmistettavia vappuruokia, kuten esimerkiksi nakkimaito ja kossuvispipuuro. Mausteeksi tosin tarvitaan ripaus huumorintajua. Fingerporilta löytyy myös helppo tapa valmistaa itse kakkosolutta: sekoitetaan vain ykkös- ja kolmosolutta.

Kesän lähetessä ja veneilykauden alkaessa voi odottaa sukellusvenehavaintoja taas tulevan sekä Suomen että Ruotsin vesiltä.

Kuten muistamme, oli viime syksynä Ruotsissa taas käynnissä läntisen naapurimme kansallisurheiluksi luokiteltava suuren luokan sukellusvenejahti. Tärkeimpänä todisteena vieraiden sukellusveneiden – siis tietenkin venäläisten – tunkeutumisesta maan aluevesille esitettiin kaukaa otettu valokuva matalasta aluksesta, jonka sanottiin esittävän pintaan noussutta pienikokoista vedenalaista.

Kuvan oli ottanut Lidingön saaren lähellä eläkkeellä oleva Ruotsin laivaston upseeri. Tämä tietysti lisäsi todisteen luotettavuutta. Kuvaa esiteltiin pitkään Suomenkin mediassa.

Nyt tarkemmat tutkimukset ovat nyt osoittaneet, että ex-meriupseerin kuvauskohteena olikin ollut tavallinen työalus, joita on runsaasti liikkeellä Ruotsin saaristossa. Kuvan ottaja ei usko asiantuntijoiden näkemystä, vaan uskoo vieläkin napanneensa kamerallaan oikean sukellusveneen.

Nolo juttu, mutta tällaistahan sattuu – ainakin Ruotsissa. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Ruotsin aluevedet ovat paljon sopivampia oikeidenkin vedenalaisten salaisiin operaatioihin kuin Suomen matalat ja karikkoiset rannikot, joissa edes periskooppisyvyyteen pääseminen onnistuu vain harvoissa paikoissa.