Alternative für Deutschland (AfD) näytti syntyvän kuin tyhjästä ennen vuoden 2013 liittopäivävaaleja. Taloustieteilijä Bernd Lucke kumppaneineen onnistui varsin nopeasti keräämään ympärilleen EU:hun ja nimenomaan euroon kriittisesti suhtautuvia ihmisiä, pääasiassa koulutettua väkeä.
Puolue kompastui 4,7 prosentin tuloksellaan viiden prosentin äänikynnykseen ja jäi liittopäivien ulkopuolelle. EU-vaaleissa keväällä 2014 se löi itsensä läpi ja sai Brysseliin seitsemän edustajaa.
Menestys jatkui kolmen itäisen osavaltion, Brandenburgin, Saksin ja Thüringenin maapäivävaaleissa. Huomenna äänestetään Hampurissa ja ennusteet lupaavat AfD:n saavan edustajansa Burgerschaftiin, Hampurin ”parlamenttiin”.
AfD tasapainoilee keskiluokan miellyttämisen ja äärioikeiston kosiskelun välissä.
Vaalitutkimukset osoittavat AfD:n vieneen kannattajia kaikilta vakiintuneilta puolueilta, eniten kuitenkin kristillisdemokraattien CDU:lta ja liberaalien FDP:ltä.
Myös äärioikeiston pikkupuolueiden, kuten uusnatsien NPD:n, kannatusta on valunut AfD:lle.
AfD kosiskelee äärioikeistoa
Kristillisdemokraattien puoluejohto päätti eurovaalien jälkeen, ettei puolue tee yhteistyötä AfD:n kanssa. Puolueen oikeistosiipi ja myös monet baijerilaispoliitikot pitävät päätöstä vääränä.
Lucke on joutunut AfD:n todellisena johtajana luovimaan toisaalta porvarillisen keskiluokan miellyttämisen ja toisaalta äärioikeistolaisten kosiskelun välillä.
Dresdenissä viime lokakuussa syntyneen ja aina viime viikkoihin asti kasvaneen Pegidan kannattajat ovat AfD:lle joukkoa, josta se halukkaasti kalastelee uusia kannattajia.
Aiheesta enemmän perjantaina 13.2. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Osta näköislehti Lehtiluukusta.