Muun muassa Yle tuntuu sitkeästi luonnehtivan Syrizaa ”äärivasemmistolaiseksi”. Tällainen nimittely on kohtuutonta ja suorastaan loukkaavaa puolueesta, joka ei lietso väkivaltaa tai ihmisvihaa ja joka toimii normaalien parlamentaaristen pelisääntöjen puitteissa.
Erityisen kohtuutonta on se, että Syriza näin leimaamalla rinnastetaan ikään kuin toisen laidan ääripuolueena Kultaiseen aamunkoittoon, joka todella on ääripuolue, Euroopan luultavasti pahin äärioikeistolainen puolue.
Väkivalta on jopa kansanedustajatasolla olennainen osa Kultaisen aamunkoiton toimintamuotoja ja puolueen johtajilla on ilmeisiä kytköksiä oikeisiin rikollisiin.
Leimaavalla nimityksellä Syriza rinnastetaan äärioikeistoon.
Syriza on jyrkästi eri mieltä hallituspuolueiden, konservatiivisen ND:n ja sosialidemokraattisen Pasokin kanssa talouspolitiikasta. Tämän se tuo esille poliittisesti normaalilla tavalla eli esittämällä vaaleissa oman vaihtoehtonsa.
Syrizan talousohjelmasta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta se ei tee siitä ääripuoluetta.
Monet, jotka EU:ssa pelottelevat Syrizalla ja toivovat nykyisten hallituspuolueiden voittoa, unohtavat helposti, että juuri nämä puolueet vääristelivät tilastoja ja ajoivat Kreikan kriisiin.
Nyt ”vastuullisille” eurooppalaisille näyttäisi riittävän se, että Kreikan hallitus kurittaa kansaa tarpeeksi pitkällä kepillä. Unohdetaan, että laivanvarustajat ja muut suurrikkaat on päästetty vähällä kriisistä.
Unohdetaan myös, että vuosikymmeniä vallan jakaneet puolueet eivät ole juurikaan purkaneet klientelismiä eli työpaikkojen ja etujen jakamista kannattajilleen. Ne ovat myös säätäneet itselleen useita syytesuojalakeja.
Aivan oma lukunsa se, miten hallitus yhdessä yössä lakkautti Kreikan yleisradion, vaikka siitä ei edes koitunut rahallista säästöä. Hallitus viittasi kintaalla korkeimman oikeuden päätökselle, joka tuomitsi lakkauttamisen laittomaksi. Se oikeusvaltiosta, ja se sananvapaudesta.
Ei siis ihme, että Kreikassa on lievästi sanoen tyytymättömyyttä hallitusta kohtaan.