Le Monde Diplomatique kirjoittaa, että Charlie Hebdo -lehden toimitukseen keskiviikkona tehdyssä iskussa on pelissä jopa ranskalaisen yhteiskunnan koossapysyminen.
”Kiihkoilijat haluavat iskostaa Eurooppaan jakolinjan, jossa ihmiset määritettäisiin heidän alkuperänsä, kulttuurinsa ja uskontonsa perusteella. Me olemme täysin toista mieltä. Me asetumme samalle puolelle barrikadeja niiden kanssa, jotka kannattavat avointa, solidaarista ja nauravaa yhteiskuntaa. Juuri sellaisen puolesta taistelivat myös Charlie Hebdon toimittajat ja piirtäjät.”
New York Times käsittelee iskua eurooppalaisen muukalaisvihan ja islam-vastaisuuden nousun kontekstissa. Lehti arvelee, että jokainen terrori-isku nostaa maahanmuuttovastaista politiikkaa lähemmäksi valtavirtaa.
Eurooppalaisen vasemmiston Transform-verkosto kirjoittaa blogissaan, että iskun varsinaisena kohteena oli julkinen mielipide ja älyllinen sekä taiteellinen vapaus. Verkosto iloitsee, että toistaiseksi ranskalaiset ovat reagoineet iskuun osoittamalla mieltään demokratian ja mielipiteiden moninaisuuden puolesta.
On Islam -sivusto kokosi joukon islam-tutkijoiden kommentteja iskusta. Tutkijat ovat järkyttyneitä iskuista ja pelkäävät muslimivihan lisääntymistä.
Lehden linja saa myös kritiikkiä
Vox-lehti kirjoittaa, että arkipäivän rasismi ja kasvava islamofobia ovat vakavia ongelmia Euroopan muslimiväestölle. Journalisteilla on oltava oikeus julkaista jopa rasistiseksi tulkittavia pilakuvia, mutta tuleeko tätä oikeutta harjoittaa, jos se aiheuttaa tuskaa vähemmistöille, lehti kysyy.
Yhteiskuntakriittisissä blogeissa on surtu hyökkäyksen uhreja mutta myös arvosteltu lehteä. Esimerkiksi laajalle levinneessä kirjoituksessa Avant blargh -blogi nimittää Charlie Hebdoa rasistiseksi, homofobiseksi ja islamofobiseksi lehdeksi, jonka sisältöä nyt puolustetaan vetoamalla sananvapauteen.
Kritiikki saa myös vastakritiikkiä. On kysytty, kuinka paljon Charlie Hebdon arvostelijat ovat tutustuneet lehteen ja voiko lehden linjasta tehdä päätelmiä vain muutamien muslimipilakuvien perusteella.
Teennäisiä vastakkainasetteluita vastaan
Sampsa-nimellä toimiva katutaiteilija asuu Charlie Hebdon toimituksen lähellä. Hän arvostelee verkkolehti Fifissä iskua seurannutta tekopyhyyden aaltoa. Sen sijaan, että julistaisimme ”minä olen Charlie”, pitäisi Sampsan mukaan julistaa, että ”toimin kuin Charlie” ja ryhtyä ottamaan riskejä sen puolesta, mihin uskoo.
”Mitä tämä sitten voisi tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että mikäli olet ihmisoikeuksien puolesta taisteleva feministi Suomessa, niin älä keskity selfieiden napsimiseen iPhonellasi H&M:n rytkyt niskassasi. Jos käytät aikaasi siihen, niin olet osa samaa ongelmaa kuin hikipajoissa vaatteita ja elektroniikkaa tuottavat siat.”
Toimittaja ja eduskunta-avustaja Taneli Hämäläinen kirjoittaa blogissaan, että Charlie Hebdon verilöyly ei ole maahanmuuttokysymys. Hyökkääjät olivat kolmannen polven algerialaistaustaisia ranskalaisia, jotka kasvoivat Pariisin köyhissä lähiöissä.
Hämäläinen huomauttaa, että maailma ei sekoa noin vain yhdestä sarjakuvasta, vaan tapahtumien takana ovat monimutkaisemmat konfliktit. Tapahtumien ymmärtäminen vaati peiliin katsomista myös länsimaissa.
”Jos rakennamme rasistisia lokeroita, joihin vangitaan ihmisiä etnisin tai uskonnollisin perustein, emme edes anna muslimeille mahdollisuutta muuhun kuin terroristin rooliin. Oli kyse sitten äärioikeistosta tai jihadisteista, teennäinen vastakkainasettelu sataa ainoastaan ääripäiden pussiin, jotka eivät pelkästään elä vaan syntyvät sodasta ja väkivallasta.”