Venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi tuomittiin 30. joulukuuta kolmeksi ja puoleksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen petoksesta. Hänen veljensä Oleg sai saman tuomion ehdottomana.
Viranomaiset sabotoivat protesteja aikaistamalla tuomion antamisen uudenvuoden alle. Moskovan Maneesiaukiolle saapui tuhansia mielenosoittajia, joista 200 otettiin kiinni.
Syytteet perustuivat väitöksiin Navalnyin veljesten logistiikkaliiketoiminnan aiheuttamista tappioista Yves Rocher -kosmetiikkayhtiölle. Yhtiö ei kuitenkaan esittänyt vaateita. Jäi epäselväksi, kuinka veljekset olivat saaneet yhtiön maksamaan ”ylihintaa” ja mikä hinta olisi ollut ”rehellinen”. Tuomiokirjelmä ei ole valmis, joten nämä kysymykset ovat vastaamatta.
Putinilta puuttuu uskottava vaihtoehto.
Tuomion antaminen ilman tuomiokirjelmää on Venäjällä täysin laitonta. Kuten myös se, että virkavalta pitää Navalnyita kotiarestissa ja passitti hänen veljensä vankilaan ilman tuomiokirjelmää.
Tuomion ehdonalaisuus tarkoittaa, että viranomaiset eivät vielä pyri tuhoamaan häntä, ainoastaan pelottelemaan ja marginalisoimaan. Kenties tämä oli viimeinen varoitus, ja seuraavalla kerralla annetaan ehdotonta.
Rasistista möläyttelyä
Navalnyi määrittelee itsensä ”kansallis-liberaaliksi”. Hän on populisti, joka on useasti möläytellyt rasistisesti esimerkiksi georgialaisista ja tšetšeeneistä. Hän vastustaa Krimin palauttamista Ukrainalle.
Moskovan vuoden 2013 pormestarinvaaleissa Navalnyi tuli kakkoseksi 27 prosentin ääniosuudella. Vaalikampanja tuntui olevan kilpailua siitä, kuka ehdokkaista on jyrkimmin siirtolaisuuden vastainen.
Toisaalta Navalnyi on ollut mukana luomassa laajaa opposition yhteistyötä ja tukenut sellaisia aivan toisenlaisia aatteita edustavia poliittisia vankeja kuten Vasemmistorintama-puolueen puheenjohtajaa Sergei Udaltsovia ja Pussy Riotin vangittuja jäseniä.
Ihmisoikeuksien, laillisuuden ja korruption karsimisen suhteen Navalnyin valinta presidentiksi voisi olla muutos parempaan, siirtolaisten ja Venäjän muslimien oikeuksien kannalta muutos voisi olla huonompaan päin.
Ongelmana presidenttivaltaisuus
Navalnyi-ilmiötä tarkastellessa ei voi olla ajattelematta, että Venäjän ongelma ei ole niinkään demokratian puute kuin itse edustuksellinen järjestelmä. Presidenttivaltaisessa järjestelmässä valitaan aina vain yksi henkilö, ja on vaikeaa kuvitella että kenestäkään voisi tulla Vladimir Putinia tunnetumpaa tämän eläessä.
Putinia ei äänestetä siksi, että häntä pidettäisiin erityisen pätevänä, vaan siksi, ettei ole uskottavaa vaihtoehtoa. Vaihtoehto edellyttäisi vahvaa ja järjestäytynyttä oppositiota, jolla olisi pääsy sekä valtamediaan että edustusjärjestelmään. Kreml on tehokkaasti torpedoinut tällaisen syntymisen, mutta syytä on myös siinä, että Venäjän politiikka pyörii henkilöiden, ei puolueiden, liikkeiden tai asioiden ympärillä.