Lehtikuva/Sari Gustafsson

Paimenkirjeellä yritetään saada tolkkua villiin menoon kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kuntouttavassa työtoiminnassa pitkäaikaistyöttömät ovat monissa tapauksissa tehneet normaalia työtä pelkällä yhdeksän euron ylläpitokorvauksella. Syksyllä tuli ilmi, että esimerkiksi Huittisten kaupunki kauppasi autojen pesua ja muita palveluita polkuhintaan ja Posion kunnan työpajan halvat puutapit aiheuttivat närää samoja tuotteita tuottavissa yrityksissä.

Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti viime vuoden viimeisenä päivänä kuntiin paimenkirjeen jossa tarkennetaan, mitä kuntouttavassa työtoiminnassa saa ja mitä ei saa tehdä. Ministeriö painottaa kuntouttavan työtoiminnan olevan sosiaalipalvelua, jota ennen työttömän on käytävä läpi kaikki muut työvoimapalvelun mahdollisuudet.

Kieltäytyminen kielletty

Suosittua Uuninpankopoika-blogia pitävä juukalainen juristi ja kunnallispoliitikko Sakari Timonen piti KU:n verkkolehdessä 26.12. julkaistussa haastattelussasysteemiä epäoikeudenmukaisena, koska Suomessa pidetään ihmisiä työssä ilman palkkaa ja sitä kutsutaan sosiaalipalveluksi. Lisäksi kuntouttava työtoiminta on ainoa sosiaalipalvelu, josta kieltäytyminen tietää sanktioita.

Uudenvuodenpäivänä Timonen kirjoitti blogissaanministeriön kirjeen olevan tarpeellista paimentamista.

”Kunnat rikkoneet avoimesti”

Hän nostaa siitä esiin muun muassa kohdan, jonka mukaan kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Heidän kohdallaan aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.

ILMOITUS

Timonen kirjoittaa, että tätä kohtaa on kunnissa rikottu avoimesti:

”Käytännössä määräajan (tästä päivästä alkaen 300 päivää) työttömänä olleen polku on johtanut aktivointisuunnitelman laatimisesta suoraan kuntouttavaan työtoimintaan tekemään palkatonta työtä joko kunnalle tai jonkin yhdistyksen tai säätiön omistaman yrityksen tuotantolinjalle. Mitään muuta työvoimapalvelua ei ole edes mietitty, vaan tarkoituksena on ollut ihan avoimesti rekrytoida palkatonta työvoimaa ja vapautua kunnan maksuosuuudesta työmarkkinatukeen.”

Ei saa hankkia yritykseltä

Nyt ministeriö korostaa, että kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä. Myös yhdistys tai säätiö voidaan katsoa yritykseksi, jos se harjoittaa elinkeinotoimintaa. Sama pätee avoimilla markkinoilla toimiviin liikelaitoksiin.

Timosen mielestä tätä voivat miettiä vaikkapa ne Vantaan päättäjät, jotka jo ovat päättäneet perustaa palkattomalla työvoimalla toimivan suurpesulan niin sanottuna työllistämistoimena.

Timonen korostaa paimenkirjeessä myös sitä, etteivät aktivointisuunnitelmia enää saa laatia erilaiset työvalmentajat ja työnsuunnittelijat, joilla ei ole minkäänlaista sosiaalialan koulutusta. Ministeriö muistuttaa, että kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu, johon sovelletaan sosiaalihuoltolain lisäksi mm. lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Sen mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Laadultaan hyvä sosiaalihuolto tarkoittaa mm. sitä, että palvelun tarjoama tuki ja ohjaus tapahtuu sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön toimesta.

Timonen varoittaa ministeriön paimenkirjeen jäävän helposti vain kosmetiikaksi, jos asiakkaat eivät itse valvo oikeuksiaan.