All Over Press

Kurvit suoriksi

Viime aikoina on käynyt selväksi, että presidentti Vladimir Putinin Venäjä näkee Yhdysvallat yhä selvästi päävastustajakseen. Samalla Moskova pyrkii lyömään kiilaa USA:n ja Euroopan väille – joskus hieman kömpelölläkin tavalla. Venäjän strateginen tavoite on selvä. Se on suurvalta-aseman tai pikemminkin supervalta-aseman palauttaminen. Moskovalle ei näytä riittävän sille tarjottu alueellisen suurvallan rooli.

Putin pyrkii saavuttamaan tavoitteensa ensisijaisesti maansa sotilaallista voimaa kasvattamalla, sitä esittelemällä ja sitä myös käyttämällä, kuten itäisessä Ukrainassa parhaillaan tapahtuu, vaikka venäläiset poliitikot pyrkivät härskisti asian kiertämään.

Venäläisten sotilaskoneiden lennot eri puolilla maailmaa ovat herättäneet jo pitemmän aikaa huomiota. Osa niistä on ollut selviä muiden maiden ilmatilan loukkauksia, osa taas vain silkkaa uhoamista. Mitä esimerkiksi TU-95 -pommikoneet tekivät joitakin viikkoja sitten Portugalin rannikolla?

Viime viikon keskiviikkona Venäjän puolustusministeri Sergei Soigu ilmoitti, että suunnitelmissa on aloittaa pommikoneiden lennot lähellä Pohjois-Amerikan rajoja, aivan Kanadan ja Yhdysvaltojen rannikkojen tuntumassa. Siis niin kuin kylmän sodan uljaina aikoina, jolloin Neuvostoliitto kuvitteli olevansa suuri ja mahtava, vaikka sen kansa oli köyhä ja talous oli täysin kuralla.

Soigun perustelut kaukolennoille kuulostavat hyvin heppoisilta ja hipovat tahatonta komiikkaa. Puolustusministeri vakuuttaa, että lennot pommittajilla ovat tarpeellisia ”sotilaallisen läsnäolon turvaamiseksi nykyisessä tilanteessa”.

ILMOITUS

Olisi hauska kuulla Soigulta tai Putinilta itseltään, miksi Venäjän sotilaallinen läsnäolo pitää juuri nyt turvata Portugalin ja Amerikan rannikoilla. Ja välillä läsnäoloa turvataan myös Suomen ja vaikkapa Baltian maiden ilmatilassa.

Venäjä on jo pitkään kasvattanut rajusti puolustusmenojaan. Tukholmassa toimivan rauhantutkimusinstituutti Siprin mukaan ne kaksinkertaistuivat vuosina 2004–2013.

Ensi vuonna Venäjä käyttää armeijaansa 20 prosenttia enemmän rahaa kuin tänä vuonna. Erään laskelman mukaan Putinin puolustusbudjetti tulee kasvamaan vuosien 2012 ja 2017 välillä 85 prosentilla.

On myös syytä muistaa, että läheskään kaikki Venäjän sotilasmenot eivät perinteiseen neuvostotapaan näy puolustusbudjetissa.

Mutta Suomikin modernisoi armeijaansa. Se kunnostaa vanhat Pasi-miehistönkuljetusvaunut niin, että ne kestävät käytössä vähintään 50 vuotta. Puhuttu lisämääräraha puolustukseen tarkoittaisi vain aikaisemman leikkauksen puolittamista.

Ruotsissa Venäjän ilmavoimien lennot ja sukellusveneiden etsinnät ovat herättäneet keskustelun vasta hiljattain poistetun asevelvollisuuden palauttamisesta. Palauttamista kannattavat valtaan taas nousseiden sosiaalidemokraattien lisäksi myös kristillisdemokraatit, liberaalit, vasemmisto ja ruotsidemokraatit.

Ukrainassa ja eräissä Lähi-idän maissa on siirrytty yleiseen asevelvollisuuteen tämän vuodesta alusta alkaen. Iso-Britanniassa, jossa on jo pitkään olut palkka-armeija, pohditaan yleistä kansalaispalvelusta.

Ammattiarmeija ei taidakaan olla niin mainio keksintö, kuin jotkut Suomessakin ovat väittäneet. Joka tapauksessa siitä siirtyminen takaisin yleiseen asevelvollisuuteen ei ole helppo eikä halpa juttu.

Suomessakin monet sanovat, että Venäjää pitää ymmärtää. Tietenkin pitää ja sitä minäkin olen yrittänyt. Mutta en oikein jaksa käsittää, minä niin kivaa siinä kylmän sodan ajassa oli, että siihen pitää määrätietoisesti pyrkiä takaisin.

Kylmässä sodassa oli muun muassa Berliinin ja Kuuban kriisit, jolloin tuhoisan ydinsodan alku oli lähellä. Suurvaltojen ydinaseet olivat koko ajan maalitettuina vastapuolen siviili- ja sotilaskohteisiin ja nopeasti laukaistavissa, vaikka jonkun väärinkäsityksen sattuessa.

Ja mikähän Vladimir Putiniinkin on oikein mennyt: ennen niin lupaava KGB:n everstiluutnantti ja nyt niin kiivas ja kiukkuinen presidentti. Pitääkö tässä alkaa uskoa niitä venäläisiä, jotka ovat jo vuosisatoja leuhkineet, että venäläistä sielua ei voi järjellä ymmärtää.

Putinin melskaamisesta huolimatta joulu lähestyy. Toivotaan, että pakkasukko tuo Vovalle paljon mieluisia lahjoja.

Kymmenen vuotta sitten joulupyhinä iski tsunami Intian valtamerellä ja surmasi yli 200 000 ihmistä. Saa nähdä mitä herrat tämän vuoden lopuksi keksivät.

Sitten vielä muutamia vinkkejä lahjakirjoiksi tai omaksi joululukemiseksi:

Antti Blåfieldin Loistavat Erkot. Patruunat ja heidän päätoimittajansa (Otava 2014) on tietokirjojen aatelia. Teoksen uskottavuutta lisää se, että Blåfield kertoo myös lehtipatruunoiden hyvistä puolista. Saamme lukea kuinka koulukiusattu Aatos Erkko simputtaa päätoimittajiaan. Erkon enkelitkin ovat päässeet mukaan hurjaan tarinaan. Tällaista kirjaa ei olisi Erkkojen elinaikana kirjoitettu.

Palkittu historioitsija Teemu Keskisarja penkoo kirjassaan Suuri tammi (SKS 2014) Suomen Kulttuurirahaston värikkäitä vaiheita. Hän paljastaa kuinka monilla suurlahjoittajilla oli mielessään muutakin kuin jalo tarkoitus. Rahaston poliittisesta suuntauksesta kertoo se, että töihin etsittiin ”nuorta ihmistä, josta varmasti tiedetään, ettei hän ole kommunisti.” Vielä 1980-luvulla työtekijät eivät saaneet käyttää punaista solmiota. Antisankarin roolissa L. A. Puntila, ”Herra Kulttuurirahasto”.

Suomalaisilla tutkimuslaitteilla varustetun Rosetta-luotaimen laskeutuminen komeetalle sai minut tarttumaan Markus Hotakaisen uuteen tietokirjaan Onko siellä ketään. Avaruuden älyä etsimässä (Minerva 2014).

Kirja kertoo selkokielellä elämälle soveltuvien planeettojen etsinnästä. Niitähän on löytynyt jo lähes parituhatta. Optimistina innostuin, kun Hotakainen pääsi planeettoihin, joka sopivat elämälle vielä Maata paremmin. Sellainen saattaa olla pari kertaa Maata isompi ja vähän vanhempi planeetta, joka kiertää oranssia kääpiötähteä. Sellainen löytyy kaiken lisäksi hyvin läheltä meitä Alfa Centauri B:tä kiertämästä. Tällaista planeettaa kutsutaan superasuttavaksi.

”Jos superasuttavuus on todellinen ilmiö, saattaa olla. että Maa onkin vain nipin napin asuttava planeetta”, Hotakainen kirjoittaa ja toteaa, että silloin elämän löytyminen muualtakin avaruudesta on paljon aikaisempaa todennäköisempää.

Olen täysin vakuuttunut, että Alfa Centauri B:tä kiertää superasuttava planeetta, joka on täynnä sopuisia pikkuvaltioita ja josta puuttuvat täysin onttoa suuruuttaan uhoavat suurvallat.