Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professorin Jukka Korpelan mielestä meidän pitäisikin olla varovaisia puhuessamme jostakin alkuperäisestä järjestyksestä.
– Avioliitto on pitkälti kunkin yhteisön, kulttuurin ja elinkeinojärjestelmän ohjaamaa ja paljon kristillistä maailmaa ja maailmankatsomusta laajempi asia.
Nämä ajatukset putkahtivat Korpelan mieleen syksyllä 2010, kun kansanedustaja Päivi Räsänen sytytti TV2:n homoillassa kiivaan keskustelun kieltäessään homoliitot kristinuskon vastaisina.
– Koripallojoukkueemme treenien jälkeen kerroin, että olin tehnyt Kölnin keskiaikapäiville esitelmän ortodoksipyhimysten pääosin keksityistä yhteyksistä Bysanttiin. Tuolloin törmäsin teksteihin, joissa puhuttiin miesten liitoista. Ajattelin, että oma panokseni voisi olla sen esittäminen, että kristillisen kirkon historiassa on siunattu myös miespareja rakastamaan toisiaan.
– Yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen johtaja on koripallojoukkueemme jäsen ja myös osakas pienkustantamo Aratorissa. Hän sanoi, että käännä tekstit, me julkaisemme ne. Näin tapahtui. Toissa syksynä julkaisin kirjasen Miesparin siunaaminen – viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta (Arator 2011). Teksti ei ole kiistakirjoitus käydylle homoliittokeskustelulle.
Korpelan mukaan yksi sekaannusta aiheuttava seikka on, liittyykö rakkaus sukupuoleen ja seksiin, ja jos niin miten.
– Kreikan kielessä rakkauden eri puolia kuvataan useilla sanoilla. Sana eros tarkoittaa rakastelua ja rakkautta seksuaalisessa mielessä. Stergo kuvaa kiintymystä esimerkiksi lasten ja vanhempien välillä. Agape on puolestaan rakkaus henkisenä ulottuvuutena. Raamatun 400-luvun versiossa agape-rakkaus on ilmaistu latinaksi sanalla caritas. Nykysuomeksi se tarkoittaa huolehtivaisuutta.
Antiikissa homoliitot olivat yleisiä
Munkkeuteen vihkiminen oli Korpelan mukaan yksi keskiaikainen tapa vihkiä miehiä liittoihin keskenään ja siihen oli kehittynyt ihan omat kaavansa. Kirkko tosin opettaa, että avioliiton sakramentit olisivat jostain aikojen alusta.
– Avioliittoon vihkimisen sakramentit kehittyivät 600–1100-lukujen välillä. Aluksi on solmittu roomalaisen oikeuden oikeudellinen aviosopimus. Sen jälkeen on menty paikallisen piispan tai papin luo ja pyydetty siunausta. Vuosien myötä se on muuttunut monimutkaisemmaksi toimitukseksi ja sen taustalle on liitetty mitä kummallisimpia oppeja.
Missä mitassa sitten homoseksualismi tuli tuomituksi? Juutalaisuudessa ja vanhatestamentillisuudessa sitä ei hyväksytä. Siinäkään ei mielestäsi ole kysymys seksitavoista vaan ihan toisenlaisesta ajattelumaailmasta.
– Kun kategoriasta siirrytään toiseen, eli miehen kategoriasta siirrytään naisen kategoriaan, se on niin peruuttamaton rikos, että siitä seuraa kuolema. Kysymys on siis paljon suuremman asian ylittämisestä kuin seksitavoista.
– Roomalaisessa ja kreikkalaisessa yhteiskunnassa oli homoseksualismia. Se on toinen asia, tajuttiinko se sellaiseksi. Mielestäni ei, koska homosuhteita oli hyvinkin korkealla tasolla yhteiskunnassa. Miesten välisiä ystävyysliittoja oli ja niitä ruvettiin sitten myös siunaamaan.
– Roomassa yritettiin solmia avioliittotyyppisiä sopimuksia kahden miehen välillä. Myöhäisantiikkinen lainsäädäntö kielsi ne.
Milloin sitten homoseksuaalisen seksin kielto alkoi ja miten siitä ryhdyttiin rankaisemaan?
– Aavistelen, että vasta sydänkeskiajan jälkeen. Kertomuksia tällaisesta käyttäytymisestä on varhaisemmaltakin ajalta. Lainsäädäntö alkoi tiukentua myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Miesprostituoidut tunnetaan myöhäisantiikista, ne maksoivat muun muassa veroja. Se kuului siihen yhteiskuntaan.
Laajempi Jukka Korpelan haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä torstaina 28. maaliskuuta 2012.