Kirja merkitsee pysähdyttävää lisää uuteen historialliseen tajuntaamme, kirjoittaa Jukka Mallinen Jani Saxellin romaanista Sotilasrajan unet, jossa Jugoslavian hajoamissodat ulottuvat tähän päivään.

Mystinen kostaja Flavius iskee Turun saaristossa salaperäisellä taudilla metsästysretkellä oleviin hollantilaisiin ex-rauhanturvaajiin, jotka 20 vuotta sitten seurasivat katseella, kun serbit murhasivat Srebrenitsassa 8 000 bosniakkia. Näin lähtee liikkeelle Jani Saxellin fantasiaromaani Sotilasrajan unet Jugoslavian hajoamissotien jäljistä nykyajassa.

Osattomia, sodan murskaamia ihmisiä harhailee Euroopan pakolaiskeskuksissa Suomea myöten. Paperittomia pakolaisia ja romanikerjäläisiä ahdistelevat poliisit ja uusfasistit.

Kirjassa on myös Sarajevon piirityksestä ja Srebrenitsan joukkomurhasta järkyttävät kuvaukset, jotka jokaisen pitäisi lukea. Milosevicin käymä hybridisota, pirullinen propaganda ja vastustajan taitava demonisointi on kuin katsoisi tänään Venäjän televisiosta ”uutisia” Ukrainasta.

Serbien myrkyllinen kansallismielisyys ja slaavinationalismi tuntuu muuttaneen Venäjälle.

Saxellin kirja merkitsee pysähdyttävää lisää uuteen historialliseen tajuntaamme. Monet nuoret kirjailijat meilläkin ovat kuvanneet pieniä ihmisiä maailmansotien aikakauden jauhinkivissä. Saxell siirtää tragedian kuvion aikalaishistoriaan, sillä Jugoslavian hajoamissodat ulottuvat tähän päivään. Serbien myrkyllinen kansallismielisyys ja slaavinationalismi tuntuu muuttaneen Venäjälle ja kiehuneen siellä yli.

Bosnian historiaa yksityiskohtaisesti

Sotilasrajan unet on myös muodikasta fantasiakirjallisuutta. Usein sellaisessa voi paranoian ohella ounastella eskapismia. Saxellilla fantasia toimii päinvastoin, se tuo nykyisyyden aivan lähelle, pakottaa katsomaan historian verisiä kasvoja.

ILMOITUS

Kirjailijan kutoma laaja fantasiakuvio tulee suoraan todellisuudesta. Vuonna 2016 Sarajevoon ilmestyy salaperäinen Osattomien armeija, joka hakee oikeutta mielikuvituksellisia tuhoteoilla pettyneenä tehottomiin sotarikostuomioistuimiin. Romanian romani Flavius käyttää yliluonnollisia voimia ja edustaa globaalia aktivismia. Mielikuvitus sepittää koston ja tuhon välineet, raapijat, kuiskuttajat, syöksijät, jotka luovat energiavirtoja, salamoita, katkaisevat jarrut ja ohjaukset, lietsovat tahdottoman ihmismassan itsetuhoiseen raivoon.

Itävalta-Unkari rakensi aikoinaan osmanneja vastaan suojavyöhykkeen, ”sotilasrajan”. Saxellin dystopiassa se palaa vuonna 2016 eurooppalaisen ex-demokraattisen, securista-räyhäoikeiston ja etelän gangstarap-islamistien välille. Kalifaatti etenee, valvontajärjestelmien Eurooppa valtaa Suomenkin, missä poliisit, paperittomat ja kansainväliset rikollisliigat seikkailevat lintukodossamme.

Saxell on tutkinut valtavasti aineistoa ja lukijalle jää komea kasa langanpäitä solmittavaksi yhteen. Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti ja asiantuntevasti Bosnian historiaa osmanneista Itävalta-Unkarin, Jugoslavian kuningaskunnan ja maailmansodan partisaaniliikkeen kautta Titon sosialismiin. Ikivanha Sarajevo, karavaaniteiden solmukohta ja ainutlaatuinen kulttuurinen sulatusuuni oli 1970-luvulla myös Jugoslavian hillittömimmän undergroundin keskus, jazzin, punkin, uusprimitivismin atomimiilu.

Stalinisteista natseiksi

Serbien hyökkäys masinoidaan liikkeelle Serbian kommunistipuolueen kahdeksannesta puoluekokouksesta, jonka edustajat nousevat kukin vuorollaan todistamaan kaatuneista serbisotureista, irti leikatuista serbipäistä, raiskatuista serbityttäristä. Hurmeisten puheiden mukaan muslimit ja katoliset häpäisevät Metohojan luostarin nunnia päivittäin. Kaikki tämä on valetta, mutta ne kokousedustajat, jotka uskaltautuvat arvostelemaan Milosevicin mediaa sotahysteriasta, vaiennetaan huutaen ja heitetään ulos. Taas kerran stalinisteista tulee natseja yhdessä yössä, kun diktatorisen vallan säilyttäminen on pelissä.

Osattomien kostavat henget kirjassa tuovat mieleen Tarkovskin elokuvan Solaris, jossa rakkaudet ja läheiset aineellistuvat torjutusta menneisyydestä vaatien haudattujen vääryyksien selvittämistä ja haavojen hoitamista. Siinäkään ei sovittamatta jäänyt epäoikeudenmukaisuus anna rauhaa.

Saman väkevän balkanilaisen tunnelman ja värikkään historiallisen mosaiikin tallensi myös Theo Angelopouloksen elokuva Odysseuksen katse, jossa kreikkalaisen elokuvaohjaajan aikamatka vuosituhantista Balkania ja Tonavaa pitkin päättyy piiritettyyn Sarajevoon päätyen klassiseen kreikkalaisen tragediaan.

Saatana saapuu taas Moskovaan

Yksi Florianin suojateista on nuori tyttö Mersada Dilic´, joka ei tunne enää mitään tultuaan 32 serbisotilaan raiskaamaksi. Hän elää suolapatsaana, oppii puhumaan ja katsomaan silmiin vasta berliiniläisessä pakolaiskeskuksessa. Hän on kolminkertaisesti haram, kielletty, ”kurva”. Mersada soluttautuu kostoretkelle Pietariin, jonka slaavilaisfasistit ja turvallisuuspalvelujen gorillat osallistuivat Sarajevon piiritykseen. Tyttö syöksyy Nevski prospektille uuden tsaari Vladimirin kruunauspäivänä ja aloittaa sekasorron. Kalliit muotiputiikit, timanttikaupat, loistoautot ja ylelliset ravintolat pannaan ”energiavirroilla” raunioiksi. Tuhoutuessaan hän huutaa: gorod-geroj Leningrad muistakoon sankarikaupungit Sarajevon ja Srebrenitsan.

Kerskakulutuksen tuho Nevskillä muistuttaa kostolentoa Bulgakovin romaanissa Saatana saapuu Moskovaan. Sen sankaritar, ihana Margareta sanoo: ”Olen muuttunut noidaksi kokemieni surujen ja onnettomuuksien takia.” Hän lentää paholaishahmo Wolandilta saadun taikavoiteen avulla ympäri Stalinin Moskovaa ja syyttää burleskeja rangaistuksia sydämettömille byrokraatti-ideologeille, jotka ovat murskanneet hänen rakastettunsa.

Onko oikeudenmukaisuus vain oopiumia kansalle, joka voi toteutua vain fantasiassa ja unissa? Marx sanoi: ”Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän”. Samalla tavoin nykyfantasiakin panee toimeen karman lain. Tämä runollinen haave oikeudenmukaisuudesta ruokkii myös Sotilasrajan unia.

Jani Saxell: Sotilasrajan unet. WSOY 2014. 589 sivua.