Myöhään sunnuntai-iltana päättynyt Tampere Jazz Happening on säilyttänyt rohkeasti tinkimättömän uuden rytmimusiikin juhlan leimansa. Edelleen se jaksaa uskoa modernin – tuntemattomankin – jazzin voimaan, eikä ryhdy paikkaamaan lipputulojaan eräiden muiden festivaalien tapaan elämänsä illassa olevien legendojen kierrätyksellä.
Siksipä yleisökin täyttää vuosi vuodelta, nyt jo 33. kertaa, Happeningin katsomot tietämättä välttämättä esiintyjistä ennakkoon paljonkaan. Se luottaa järjestäjien uutta tarjoavaan näkemykseen. Nytkin lähes kaikki viikonlopun konsertit olivat loppuunmyytyjä. Täyttöasteeksi ilmoitettiin 90 prosenttia.
Nelipäiväisessä festivaalissa soitti kaikkiaan 23 kokoonpanoa, joista seitsemän oli kotimaista ja kuusitoista ulkomaista. Modernin jazzin vakuuttavaa voimaa kuultiin kolmella estradilla: Tullikamarin Pakkahuoneella ja Klubilla sekä lähistöllä sijaitsevalla teatteriravintola Telakalla.
Raikkaasti soittava Django Bates yllätti
Itseoppinut englantilaispianisti Django Bates (s. 1960) yllätti yleisönsä niin sanotusti housut kintuissa. Monet tulivat haukkaamaan suurelta yleisöltä tuntemattoman Batesin trion ikään kuin musiikillisena iltapäiväpalana ennen lauantai-illan rytinöitä. Mutta Bates tarjosi niin kypsän ja originellin kattauksen, että muusta tarjonnasta saattoikin tulla jo illan mittaan jazzähkyä.
Ammattilaisten silmissä Bates on jo ollut yksi soittimensa arvostetuimpia ja hurjapäisimpiä kykyjä. Batesista on sanottu, että hänen musiikkinsa muuttuva pulssi, odottamattomat käännökset ja hätkähdyttävä musikaalisuus ovat joka konsertissa ainutlaatuinen kokemus.
Bates ei ole freejazziudessaan mikään pianonsärkijä vaan raikkaiden avaruudellisten sovitusten, sointukulkujen ja sormitusten mestari. On jotenkin hämmentävää, miten Batesin trio soittaa kiinteästi yhteen mutta antaa samalla tovereitaan kuunnelleen toisilleen upeasti solistista tilaa. Triossa soittavat Batesin lisäksi norjalainen rumpali Peter Bruun ja ruotsalainen pystybasisti Petter Eldh.
Django Bates’ Belovèd -trion anti rakentuu legendaarisen amerikkalaissaksofonisti Charlie Pakerin musiikilliseen perintöön. Bates esittää sekä Parkerin tuotantoa että omia mestarinsa hengessä tehtyjä sävellyksiään. Batesin omat sävellykset eivät juuri erotu pianojohtoiselle triolla tehdyistä omintakeisista Parker-sovituksista, että lopulta onkin melkeinpä saman tekevää pohtia, mikä on Batesia ja mikä Parkeria.
Kuuma tuulahdus Saharasta
Festivaalin nimekkäimmät esiintyjät amerikkalaiskitaristi Bill Frisell ja intialainen rytmimusiikkitaituri Zakir Hussain valloittivat odotetusti yleisönsä. Hullaantunut salintäyteinen yleisö kiitti rytmisoitinvoittoista Zakir Hussain & His Masters of Percussion -yhtyettä seisaaltaan.
”Kuuminta hottia” festivaalilla tarjosi lauantain vastaisessa yökonsertissa soittanut malilainen Tamikrest. Se toi Tampereen marraskuuhun kuuman tuulahduksen Saharasta. Mitään savimajaetnoa Tamikrest ei esitä. Sen sointi on rytmikästä kuumaa pohjoisafrikkalaista citymusaa.
Vaeltavista ja sorretuista tuaregeista polveutuvan bändin jäsenet laulavat kiihkeästi rytkyvän etnobluesinsa sanoissa – kuulemma – yhteiskunnallisista vaikeuksista ja tasa-arvo-ongelmista.
Yhtyeen viimeisimmän albumin Chatman naisten tasa-arvoteeman vuoksi olisi suonut, että bändin eturivissä seissyt naislaulaja Fatma Walet Cheick olisi noussut taustalaulunsa lisäksi myös solistisiin suorituksiin. Tamikrestin voimahahmo on kitaristi ja vokalisti Ousmane Ag Mossa. Mutta musiikin hurja rytminen groove rakentuu lopulta voimakkaasti ja kuuluvasti soittavan sähköbasisti Cheikh Ag Tiglian kuvioille.
Kotimaista voimaa Telakalla
Kotimaisen musiikin areenaksi festivaalilla vakiintuneella Telakalla soittaneista taitureista mieliin painuvimpia esityksiä olivat samassa konsertissa lauantaina soittaneet kitaristi Teemu Viinikaisen trio ja rumpali Mikko Hassisen kvintetti Elektro GT.
Viinikaisen trio soittaa kuulasta kaunista kitarapohjaista välillä hyvin ambientia rytmistä sointukelluntaa. Elektro GT on taas rytkyvää sähköiskujazzia. Hassisen ohella yhtyeen voimahahmoksi on noussut taiturimaisesti soittava sähköbasisti Lauri Porra.
Kotimaisista esiintyjistä Pakkahuoneen päälavalla osaamisellaan vakuutti sunnuntaina saksofonisti Mikko Innasen 12-jäseninen megayhtye. Yhtyeen musiikilliseen tarjontaan kuuluu niin bigbandsvengi kuin räävitön freejazz.