Josef Brodskyn (1940–96) runossa MCMXCV (1995) klovnit hajottavat sirkusta samalla kun trapetsista roikkuu velttona illuusionsa menettäneen taikurin smokki. Taikuri on kadottanut valtansa, kykynsä vangita katsojien mielikuvitus. Ilman illuusiota sirkus on vailla mieltä ja jää ilveilijöiden armoille.

Yleismaailmallisen vapaan markkinatalouden aiheuttaman sekasotkun kahleista vapauttajaksi ja selvitysmieheksi tarvittaisiin vihaista taikuria, jonka mustan päällysviitan alla rämisisi soturin sininen panssari.

Vihaisen taikurin mainesanoilla siivitettiin itävaltalaisen näytelmäkirjailija, esseisti, ja aforistikko Karl Krausin (1874–1936) mainetta sata vuotta sitten. Itävalta-Unkarin Jitschinissä 28.4.1874 syntynyt Kraus oli varakkaan juutalaisen paperitehtailijan poika.

Krausin ollessa 3-vuotias, perhe muutti Wieniin. Isänsä kuoltua 1900, Kraus sai mittavan perinnön. Varakkuus ei kuitenkaan estänyt häntä käymästä kirjoittamalla oikeuslaitoksen, lehdistön ja koko yhteiskunnan kaksinaismoraalia vastaan.

Krausin laajasta tuotannosta suomennettiin vasta nyt ensimmäinen nide nimeltään Myrkyn käyttöohje. Se on valikoima Krausin aforismeja hänen kolmelta kokoelmaltaan vuosilta 1909–18.

ILMOITUS

Satiirin kannalta elämme herkullista hyvää päivää kirvesvartta hyväveli -aikakautta, kuten sata vuotta sitten Krausin tarkastellessa Euroopan kulttuurista ja henkistä luhistumista. Silloinkin kansalaisille vastattiin politiikan ja talouden yläilmoista varmoilla totuuksilla ennen kuin kansalaiset ehtivät edes muotoilla kysymystä.

Politiikan tehtävähän on muotoilla sopivat kysymykset ainoisiin oikeisiin vastauksiin. Kuten tiedämme, vaihtoehtoja ei ole. Ja vaikka olisikin, niistä ei haluta kuulla mitään. Nehän voisivat vaikuttaa heikentävästi harvojen mutta tarkasti autuuteen valittujen etuoikeuksiin. Sallittua on ainoastaan se, mikä ei ole erikseen kiellettyä. Taloususkonnon täytyy muuttaa ihmiset, eivätkä ihmiset saa muuttaa taloususkontoa.

Ihmiskunnan viimeiset päivät

Renessanssin ajan humanismin hiipuessa mailleen uskonsotien aattona vuonna 1527 eräs humanisti kirjoitti: ”Meidän täytyy unohtaa menneisyys; meidän täytyy avata silmämme ja koettaa havaita, että suurin osa siitä, mitä olemme pitäneet totena, on väärää. Ja se, mitä olemme pitäneet vääränä, on ainoa totuus.”

Samantapaisessa kahden eri kulttuurikauden välimaastossa eli ja työskenteli myös Karl Kraus. Juuri tästä syystä hänen tekstinsä ja ajatuksensa eivät ole sadassa vuodessa menettäneet ajankohtaisuuttaan.

Vuosina 1915–19 Kraus kirjoitti näytelmäänsä ”Ihmiskunnan viimeiset päivät.” Näytelmässä käsiteltiin ensimmäistä maailmansotaa niin viiltävän satiirisesti, että se sai kantaesityksensä vasta vuonna 1991, peräti 72 vuotta valmistumisensa jälkeen.

Vuonna 1918 Kraus kirjoitti: ”Jokainen valtio käy sotaa omaa kulttuuria vastaan, sen sijaan että se kävisi sotaa oman kulttuurin puutetta vastaan.” Sota on rationaalisesti suurella rahalla järjestetty kaaos, mutta ”todellinen sota olisi vasta silloin, kun vain ne, jotka eivät kelpaa sotaan, lähetettäisiin sinne.”

Vuodesta 1875 maailmaa korskeasti valloittaneen globaalin markkinatalouden viime hetket eivät jääneet myöskään Krausilta huomaamatta:

”On olemassa erilaisia kulttuureita. Yksi elää elintarvikkeilla. Toinen yhdistää hengen elintarvikkeisiin. Kolmas erottaa hengen elintarvikkeista. Neljäs elää hengellä mutta ei Euroopassa.”

Psykologia myrkyn käyttöohjeena

Kuten satiirikon pitääkin, Kraus tarkastelee todellisuutta nurinkääntyneenä, jolloin maailma seisoo ylösalaisin, ja historian virheet kävelevät tulevaisuudesta päin vastaan tervehtien tuttavallisesti:

”Historioitsija ei aina ole taaksepäin kääntynyt profeetta, mutta journalisti on aina se, joka on jälkeenpäin tiennyt kaiken etukäteen.”

Modernin maailman totuutta etsitään painokoneiden mustan magian takaa, journalismin tarjoillessa valheita mustaa valkoisella: ”Elämme läpikotaisin siirtymäkautta. Tavaroita siirtävät välittäjät, tietoa juorujen levittäjät ja mielihyvää väliportaat.”

Onko mielihyvä samaa kuin hyvä mieli? Ja onko hyvä mieli sama kuin mielekäs elämä, jos hyvä mieli tuotetaan lääkkeillä, huumeilla ja viihteellä?

Kraus muistuttaa, että aforismi ei koskaan kata totuutta. Se on joko puolitotuus tai puolitoista totuutta. Sigmund Freudin (1856–1939) aikalaisena ja Wienissä asuvana hän arvosteli jyrkästi muotiin tullutta psykoanalyysia. Hänestä psykologia oli yhtä joutava kuin myrkyn käyttöohje ja psykoanalyysi kiimaisten rationalistien askare.

Hän kohdisti arvostelunsa etenkin psykoammattilaisten vallankäyttöön ja epäeettisiin käytäntöihin, diagnosointiin ja pakkohoitoihin. Hänestä psykoanalyytikot tonkivat untamme kuin taskujamme: ”Psykoanalyytikko on rippi-isä, joka himoitsee kuulla myös isien synneistä.”

Eräälle ystävälleen 13.2.1910 päivätyssä kirjeessään Freud kutsui Krausia ”lahjakkaaksi elukaksi, jolla on hillitön turhamaisuus ja itsehallinnan puute.”

Totuus ei riitä erehdyksen hyvittämiseen

Kraus perusti 1899 oman Die Fackel -lehden (Soihtu), jota hän toimitti kuolemaansa saakka. Enimmillään lehdellä oli kolmisenkymmentätuhatta lukijaa, heidän joukossaan muun muassa Theodor Adorno, Walter Benjamin, Sigmund Freud, Bertolt Brecht, Elias Canetti, Franz Kafka, Thomas Mann ja Ludwig Wittgenstein.

Lisäksi Kraus piti vuosina 1910–36 yhteensä 700 esitelmää eli luentaa kirjallisuudesta ja taiteesta. Kraus kuoli sydänkohtaukseen Wienissä 12. kesäkuuta 1936. Ennen kuolemaansa hän analysoi ja arvosteli jyrkästi kansallissosialismia ja sen kannattajia, sekä myös sosiaalidemokraatteja: ”Erehdyksen hyvittämiseksi ei riitä, että vaihtaa sen totuuteen. Muuten valehtelee.”

Myrkyn käyttöohjeelle toivoisi pikaisesti uusia suomennoksia Krausin laajasta tuotannosta. Tämä aloitus on kuitenkin jo hieno kulttuuriteko. Juhani Ihanuksen jälkisanat johdattavat mainiosti neropatti Krausin ajatusten jäljille.

Karl Kraus: Myrkyn käyttöohje. Suomennos ja jälkisanat: Juhani Ihanus. Into-Kustannus 2014