Pakistanilainen koulutyttö Malala Yousafzai oli jo vuosi sitten vahva suosikki Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, mutta vastoin odotuksia häntä ei silloin valittu.
Suurin osa tässä jutussa esitetyistä ajatuksista on peräisin viime vuoden lokakuussa julkaisemastamme artikkelista.
Norjan Nobel-komitea on jo aikoja sitten unohtanut Alfred Nobelin alkuperäisen testamentin ja rauhanpalkinnosta on tullut eräänlainen yhteiskunnallisen toiminnan palkinto.
Malala on uskaltanut sanoa poikkipuolisen sanan jopa tukijoilleen.
Siinä mielessä Malala (käytän vain etunimeä kuten hänen kirjansakin nimessä on), sopii mainiosti palkittavaksi siinä missä moni aikaisempikin palkinnon saaja.
Malala olisi ollut jopa erinomainen palkittava. Harvalla asialla voi enemmän parantaa maailmaa kuin tyttöjen koulunkäyntiä edistämällä.
Silti tässä Malala-huumassa tökkii jokin. Mikä?
Haavoitettu
Ehkä se on se, että Malalasta uhkaa tulla uusi Bono. Jokainen valtiomiehenä itseään pitävä haluaa pönöttää kuvassa Malalan kanssa, aivan kuten U2:n laulusolistin kanssa.
Vuonna 2012 tapahtunut päähän ampuminen teki Malalan tarinasta täydellisen. Nyt häntä ylistetään kautta konservatiivisimpienkin julkaisujen.
Ja miksi ei ylistettäisi. Kuuluihan ampuja talebaneihin, siis Yhdysvaltain vihollisiin.
Siinä mielessä Malalan palkitseminen olisi sopinut Nobel-komitean linjaan. Arvostelijoiden mukaan Norjan Nobel-komitea on jo vuosikymmeniä sitten valjastanut rauhanpalkinnon osaksi Norjan ulkopolitiikkaa. Sitä on käytetty pönkittämään Norjan liittolaissuhteita, erityisesti suhdetta Yhdysvaltoihin.
Palkinto on yleensä myönnetty instituutioille tai länsimaisille valtiomiehille. Jos se on myönnetty toisinajattelijalle, kyseessä on ollut sellaisen maan toisinajattelija, joka on huonoissa väleissä Yhdysvaltain kanssa.
Saa mennä aika pitkälle taaksepäin löytääkseen sellaisen palkitun, joka olisi jotenkin kyseenalaistanut Yhdysvaltain toimintaa. Tämän vuoksi saattoi jo etukäteen arvata, että esimerkiksi ehdotus Edward Snowdenin palkitsemisesta oli tuhoon tuomittu yritys.
Muut haavoitetut
Malala oli viime vuonna Nobel-viikolla käymässä Maailmanpankissa Washingtonissa. Kuin sattumalta hänelle buukattiin tapaaminen presidentti Barack Obaman kanssa juuri perjantaiksi. Jos Malala olisi tuolloin saanut palkinnon, olisi vuoden 2009 rauhannobelisti voinut paistatella yhteiskuvassa tuoreen nobelistin kanssa.
Pakistanilainen Humna Bhojani muistutti Common Dreams -nettisivustolla avoimessa kirjeessään Obamalle, että Pakistanissa on viime vuosien aikana kuollut Yhdysvaltain lennokki-iskuissa kymmeniä, luultavammin satoja lapsia.
”On sydäntä raastavaa, kun pakistanilainen lapsi haavoittuu, eikö niin? Vai onko se vain silloin sydäntä raastavaa, kun haavoittajana on Taleban?” kysyi Bhojani.
Kaksi vuotta sitten, 24. lokakuuta 2012 haavoittuivat 13-vuotias Zubair ja 9-vuotias Nabila CIA:n lennokki-iskussa Pakistanissa. He olivat lokakuun lopulla 2013 Washingtonissa todistamassa Yhdysvaltain kongressin edessä. Paikalle vaivautui pari edustajaa. Obama ei tavannut heitä.
Siivestäjät
Bonolla on varmasti hyvä tarkoitus ja hän haluaa aidosti parempaa maailmaa. Hän on pystynyt luomaan hyvistä pyrkimyksistä, levymyynnistä ja narsismista toimivan synteesin.
Nuori Malala näyttää olevan pykälää kovempi luu. Hän ei pelkästään pyydä, vaan sanoo poikkipuolisenkin sanan.
Tavattuaan Obaman viime vuonna Malala julkaisi tiedotteen, jossa hän kiitti Obamaa tuesta pakistanilaisten, afganistanilaisten ja Syyrian pakolaisten koulutukselle. Mutta hän jatkoi: ”Ilmaisin myös huoleni siitä, että lennokki-iskut lietsovat terrorismia. Viattomia ihmisiä kuolee näiden tekojen seurauksena, ja ne aiheuttavat kaunaa pakistanilaisten keskuudessa.”
Valkoinen talo jätti tämän osion pois omassa tiedotteessaan Obaman ja Malalan tapaamisesta.
Taitaakin olla niin, ettei minua tässä töki itse Malala, vaan kaikki hänen siivellään ratsastavat.