Naton huippukokous kokoontuu Walesissa ehkä kireämmässä kansainvälisessä ilmapiirissä kuin koskaan. Ukrainan kriisi ja Naton suhde Venäjään ovat kokouksen ykkösteemoja. Tätä korostaa se, että vieraaksi Walesiin saapui myös Ukrainan presidentti Petro Porošenko.
Naton rauhankumppanina kokoukseen osallistuu myös Suomi, jonka delegaatiota vetää presidentti Sauli Niinistö. Suomi hakee kokouksesta yhdessä Ruotsin kanssa uutta, vahvempaa suhdetta Natoon, kun tärkein yhteistyöfoorumi Afganistanin ISAF-operaatio loppuu pian.
Suomi ja Ruotsi jättivät aihetta koskevan esityksen Natolle maaliskuussa. Maiden tavoitteina ovat säännölliset poliittisen tason tapaamiset ja pääsy pöytiin, joissa suunnitellaan sotilasliiton kriisinhallintaoperaatioita, mutta myös sotaharjoituksia. Lisäksi suomalaisia upseereita sijoitettaisiin yhä enemmän Naton erilaisiin rakenteisiin.
Kyse olisi niin sanotusta ”tehostettujen mahdollisuuksien ohjelmasta”. Samanlaisia ”ensilinjan” yhteistyökumppaneita Natolle ovat muun muassa Georgia, Australia ja Jordania.
Lentokentät Nato-sopiviksi
Suurimpia intohimoja Suomessa on herättänyt niin sanottu isäntämaasopimus. Sitä voi luonnehtia ehkäpä pisimmälle viedyksi sitoumukseksi, jonka Suomi on toistaiseksi Natolle antanut.
Naton rauhankumppanina Suomi on jo pitkään sovittanut puolustusvoimiensa ruuveja Naton muttereihin. Pääasiassa tavoitteena on ollut, että suomalaiset kriisinhallintajoukot voivat toimia yhdessä muiden maiden kanssa kansainvälisissä operaatioissa.
Isäntämaasopimus menee pidemmälle. Sen tarkoitus on nimenomaan varmistaa, että Suomi voi omalla maaperällään ottaa vastaan aseellista apua sotilasliitolta, johon se ei kuulu. Tarkoitus on sovittaa Suomen infrastruktuuri, muun muassa lentokentät ja satamat Nato-sopiviksi.
Sopimus kattaa tilanteet, joissa Naton joukot tulisivat Suomeen tai kulkevat Suomen maa-, vesi- tai ilma-alueiden läpi johonkin kolmanteen maahan. Tällaisia olisivat muun muassa kriisi, hätätilanteet ja konfliktit.
Sopimus kattaa myös tilanteet, joissa Nato olisi perustamassa tukikohtia Suomeen. Ne olisivat aina Naton pääesikunnan komennossa.
Myös kansainvälisen jännityksen kasvu on yksi mahdollisuus operaatioiden alkamiselle. Erityisesti Euroopan nykyisessä tilanteessa maininta on Suomen kannalta vähintäänkin kysymyksiä herättävä.