Arto Huovinen

Monet ovat Venäjällä ylpeitä, että maata taas pelätään, kun 1990-luvulla sitä vain halveksittiin.

Miksi presidentti Vladimir Putinilla on huomattava kansansuosio Venäjällä? Tähän kysymykseen on hakenut vastausta toimittaja ja tietokirjailija Kalle Kniivilä, jonka kirja Putinin väkeä – Venäjän hiljainen enemmistö julkistettiin keskiviikkona Helsingissä.

Kniivilä korostaa, ettei Putinin suosiota voi ymmärtää ilman tietoa Venäjän 1990-luvusta.

– Talousromahdus koetteli ankarasti venäläisiä. Nyt on arkielämä suureksi osaksi korjaantunut. Tämä ei ensisijaisesti ole Putinin ansiota, mutta koska se on tapahtunut Putinin valtakaudella, monet kiittävät siitä Putinia.

Nyt on taas vallalla käsitys, että kaikki ovat Venäjää vastaan.

Kniivilä muistutti kirjan julkistamistilaisuudessa, että 90-lukua pidetään Venäjällä kansallisena alennustilana.

– Poliittinen valta oli ties missä ja omaisuus jaettiin nopeimmille ja röyhkeimmille. Mihail Gorbatšovia ja Boris Jeltsiniä pidetään nykyään lähes maanpettureina, suurvallan hajottajina.

ILMOITUS

Tietysti Putinin valtaa on rakennettu myös panemalla media tiukasti aisoihin ja oppositio syrjään.

– Huomionarvoista on kuitenkin se, että venäläiset itse nostavat tämän harvoin puheeksi, totesi Kniivilä, joka haastatteli kirjaansa varten paljon tavallisia venäläisiä.

– Heidän näkökulmastaan Putinille ei ole vaihtoehtoa, ei ainakaan parempaa.

Demokratia on kirosana

Mielenkiintoista on Kniivilän mukaan myös se, että demokratia liitetään 90-lukuun ja se on nykyään lähes kirosana.

– Joukkotiedotusvälineet ovat pönkittäneet tällaista käsitystä, että kaikki on petkutusta. Uskotaan, ettei todellista demokratiaa ole lännessäkään. Vaikka kaikki ei ole Venäjällä hyvin, asioiden katsotaan olevan kuitenkin kohtuullisesti ja ainakin paremmin kuin lännessä.

Jos Putinilla on aitoa kansansuosiota, miksi vaaleja täytyy väärentää?

Kniivilä uskoo, että tämä on paljolti paikallistason aktiivisuutta.

– Paikallispomot pelkäävät, että he saavat kenkää, jos heidän alueellaan tulee huono vaalitulos. Lisäksi erityisesti julkisen sektorin työntekijät ovat vahvasti riippuvaisia työnantajistaan.

Credit Suissen mukaan Venäjällä 110 ihmistä omistaa 35 prosenttia kansallisvarallisuudesta. Kniivilä totesi, että oligarkkien asema on kuitenkin muuttunut.

– Oligarkeilla ei ole enää entistä valtaa. 90-luvulla raha määräsi valtaa, nyt on toisinpäin.

Kniivilän mukaan oligarkit on Mihail Hodorkovskin tapauksen ja vastaavien myötä ”saatu ymmärtämään”, etteivät he oikeastaan omista omaisuuttaan, se on vain ”lainassa” valtiolta ja voidaan koska tahansa ottaa pois.

Yksin maailmaa vastaan

Kniivilän mukaan venäläisten suhtautuminen länteen on perua neuvostoajalta. 90-luku oli poikkeus tässä jatkumossa. Silloin oli lähentymistä länteen ja haluttiin poimia hyviä asioita sieltä.

– Nyt on taas vallalla käsitys, että kaikki ovat meitä vastaan ja kaikki haluavat hajottaa Venäjän.

– Krimin valtaamiseen asti ajattelin, että tämä on vain propagandaa. Nyt vaikuttaa siltä, että Venäjän nykyjohto todella uskoo siihen itsekin, ainakin osittain.

Kniivilä kertoi törmänneensä monesti kansallisen ylpeyden palaamiseen.

– Monet valittavat, että 90-luvulla meitä halveksittiin, mutta kukaan ei pelännyt. Nyt he saattavat olla ylpeitä siitä, että Venäjää taas pelätään.

– Krimin valtaamisen jälkeen Putinin suosioluvut nousivat 10 prosenttiyksikköä muutamassa viikossa.

Homolaki sisäpolitiikkaa

Monet Venäjän toimet ovat Kniivilän mukaan ymmärrettävissä, kun tajuaa niiden olevan ennen kaikkea sisäpolitiikkaa. Venäjän johdolle ei ole niin tärkeää, mitä ulkomailla ajatellaan.

Yksi esimerkki on paljon puhuttu homopropagandalaki.

– Lakia ei ensisijaisesti suunnattu seksuaalivähemmistöjä vastaan, vaan oppositiota vastaan.

Ajatus oli Kniivilän mukaan leimata ”lännen agentit”, jotka vastustavat lakia. Tässä käytettiin hyväksi Venäjän perinteistä homofobiaa.

– Venäjä on tällaisissa asioissa vuosikymmeniä meitä jäljessä. Sinänsä en usko, että homoseksuaalisuus herättää Putinissa henkilökohtaisesti suuria tunteita. Asia oli hänelle sisäpolitiikkaa.