Evoluutiobiologi katsoo, että ”luolamiehen geenejä” olennaisempi tutkimuskohde tieteelle on ihmisen kyky käyttäytyä erittäin joustavasti ympäristön mukaan.

Kansan Uutisten juttu Turun yliopiston evoluutiopsykologian oppiaineen edustajan lausunnoista herättää keskustelua. Evoluutiopsykologian suosio voi olla yhteydessä muodissa olevaan paleo-elämäntapaan, jossa otetaan oppia kivikauden ihmisiltä, kirjoittaa evoluutiobiologian tohtorikoulutettava Tuomas Aivelo Tiede-lehden blogissaan.

Aivelon mukaan kivikauden nostalgisointi perustuu kahteen epäilyttävään oletukseen: että kivikauden ihmiset olisivat olleet ympäristöönsä paremmin sopeutuneita kuin nykyihmiset ja että ihminen ei olisi pysynyt evoluution perässä kivikauden jälkeen.

Ihmiset ovat pitkän evoluutiohistorian tulosta ja kivikauden jälkeen ihminen on sopeutunut esimerkiksi käyttämään maitoa ja tärkkelystä, mutta kivikautta pidetään silti jonkinlaisena ihanteena, johon nykyaikaa verrataan

Aivelo huomauttaa, että tiedämme kuitenkin kivikaudesta vielä melko vähän, ja vähääkin todistusaineistoa luetaan nykyisen ympäristön valossa. Saatamme esimerkiksi aja kivikauden sukupuolirooleja lähimenneisyyden näkökulmasta ja ajatella, että miehet ovat metsästäjiä ja naiset keräilijöitä.

Ihmisen suurin valtti: sopeutumiskyky

”Ihmisen uskomaton muovautumiskyky johtaa siihen, että kulttuurimme on paljon merkittävämpi tekijä kuin luolamiehen vietit. Geenimme eivät rajoita, vaan juuri mahdollistavat kuhunkin tilanteeseen sopivien käyttäytymismallien omaksumisen”, Aivelo kirjoittaa.

Biologi sanoo suhtautuvansa evoluutiopsykologiaan epäluuloisesti, koska ei tunnista suuntauksesta järkevää näkemystä evoluutiosta.

”Ihminen on valloittanut maailman, joten jotain teemme oikein. Pystymme elämään erilaisissa yhteisöissä erilaisissa ympäristöissä. Ehkäpä kyseessä on se, että olemme sopeutuneet käyttäytymään joustavasti, päinvastoin kuin evoluutiopsykologia haluaa meille kertoa.”.