Eläimetkin käyttävät huumeita ja alkoholia, harrastavat mielikuvituksekasta seksiä ihan vain huvikseen ja ymmärtävät huumorin päälle. Ne myös kokevat empatiaa ja ennemmin kärsivät itse kuin aiheuttavat kipua lajitoverille.
Eläinten elämää kuvataan usein armottomana ja mekaanisena eloonjäämis- ja lisääntymiskamppailuna, jossa ei ole sijaa tunteille ja nautinnoille. Myös eläinaktivismissa on keskitytty eläinten kivun ja kärsimyksen kuvaamiseen pyrkimyksenä lopettaa se.
Eläinten käyttäytymistieteen tohtori Jonathan Balcombe etsii tuoreehkossa (2006) kirjassaan eläinten mielihyvää, josta tiedetään varsin vähän. Kirja perustuu sekä tieteelliseen tutkimukseen että anekdoottimaisiin havaintoihin.
Kyyhkyset erottavat Monet’n ja Picasson maalaukset ja osaavat yhdistää Bachin muihin barokkisäveltäjiin.
Kirjoittaja heittelee ilmoille kysymyksiä enemmän kuin latoo pöytään valmiita vastauksia. Esipuheessaan hän toteaa olevan mahdotonta näyttää aukottomasti toteen, että eläimet kokevat mielihyvää, mutta ettei se ole syy jättää aihetta tutkimatta.
Yksilön kokemukset sivuutettu
Lisääntymiseen keskittyvässä tutkimuksessa ei yksilöiden kokemuksista ole oltu juuri kiinnostuneita. Kuitenkin kokemus on se, joka ohjaa yksilöä, ei evolutiivinen tarkoitus. Harvemman ihmisenkään elämän tarkoitus on lisääntyä mahdollisimman tehokkaasti.
Mielihyvää tuottava toiminta edistää usein sopeutumista ja lisääntymistä, ne eivät sulje toisiaan pois. Vaikka linnun laulun tarkoitus olisi reviirin puolustus, se ei tarkoita, ettei livertelyllä voisi olla muita tarkoituksia linnulle itselleen.
Kaikesta eläinten mielihyvää tuottavasta käyttäytymisestä ole muuta hyötyä kuin mielihyvä itsessään, osa on jopa vahingollista. Toisaalta mielihyvä on jo hyöty sinänsä, stressittömyys tarkoittaa tutkitusti myös parempaa terveyttä.
Inhimillistämisen pelko ja ansa
Tutkimuksessa antropomorfismi eli ihmisenkaltaistaminen on ollut tabu, jonka pelossa on joskus menty naurettavuuksiin asti. Lintujen suutelemisesta esimerkiksi on puhuttu teknisesti nokkien hierontana ja valeruokintana.
Eläimet eivät niin ikään kiinny, vaan pariutuvat. Eläinten kiintymystä on pidetty epäuskottavana ja naurettavana, vaikka ne esimerkiksi surisivat kumppaninsa menetystä eikä pariutumisella olisi lisääntymisfunktiota.
Toisaalta ihmisenkaltaistaminen on myös todellinen vaara, kun yritämme tulkita eläintä ihmisnäkökulmasta. Todellisuudessa esimerkiksi meistä nauravalta näyttävä simpanssi irvistää pelosta.
Paitsi että ilmeitä voidaan tulkita ihmisnäkökulmasta väärin, menemme usein harhaan myös pitäessämme ilmeitä ylipäänsä todisteina tunteista. Kuitenkaan siitä, ettei vaikkapa kaloilla ole ilmeitä, ei voida vetää johtopäätöstä, ettei niillä olisi tunteita.
Reilu apina on menestyvä apina
On jonkin verran näyttöä, että myös eläimillä olisi kyky usein vain ihmisille varattuun empatiaan ja jopa moraaliin. Oli kysymys sitten tunteesta, selviytymistaktiikasta, sosiaalisista säännöistä tai jostain muusta, eläinten käytös on ihmisiin verrattuna usein perin huomaavaista.
Esimerkkinä kirjoittaja mainitsee kammottaviksi luonnehtimansa kokeet, joissa reesusapinat mieluummin olivat päiväkausia nälässä kuin aiheuttivat kipua lajitovereilleen. Myös rotilla on havaittu samankaltaista käyttäytymistä.
Menestyminen edellyttää sosiaalisia taitoja. Ainakin kädellisillä vaikuttaa olevan tajua ”oikeasta” ja ”väärästä”, ”reilusta” ja ”epäreilusta”.
Kapusiiniapinat esimerkiksi luopuvat aineellisesta palkinnosta toivoessaan reilumpaa lopputulosta. Kirjoittajan mukaan moraalin kehittyminen on palvellut eloonjäämistä.
Balcombe kirjoittaa kuitenkin, ettei oikeutta tulla moraalisesti kohdelluksi ”meille anna niinkään kykymme ajatella kuin kykymme tuntea”. Se, ettei ole moraalista toimintakykyä, ei poista oikeutta tulla kohdelluksi hyvin ja oikein.
Kirjailija muistuttaa myös, että moraalisesti kehittyneenä – ellei peräti ainoana moraalisena – lajina itseään pitävä ihmiskunta on syyllistynyt ja syyllistyy jatkuvaksi mitä hirveimpiin tekoihin.
Tuhatjalkaisjointti ja hellä rapu
Eläinten moraaliseksi tulkittava toiminta ei sulje pois sitä, että eläimet ovat hyviä nautiskelemaan. Kapusiinit ja makit esimerkiksi päihtyvät tuhatjalkaisista, joita ne maistellen kierrättävät ringissä ja lopuksi tiputtavat usein vahingoittumattoman eläimen maahan jääden toljottamaan eteensä.
Norsut puolestaan himoitsevat käyneitä marulapuun hedelmiä, joita ne heittelevät toisilleen ja sitten nujakoivat keskenään. Myös monien muiden eläinlajien tiedetään hamuavan alkoholia.
Eläinten seksuaalisuus on häveliäisyyssyistä ollut pitkään tutkimatonta aluetta ja sitä on tulkittu vain lisääntymisen kautta. Kuitenkin eläimet harrastavat seksiä muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa, monin eri tavoin ja usein samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa.
Delfiinit ratsastavat toistensa evien päällä ja käyttävät nokkiansa toistensa kiihottamiseen. Uroskirahvit kiihottuvat toistensa kaulailusta ja parittelevat keskenään. Kukkakärpäset parittelevat 50 tuntia putkeen, viittoilijarapu silittelee ja taputtelee naarasta ennen parittelua. Suuseksi on yleistä monilla eri lajeilla.
Huumoria ja estetiikan tajua
Myös vaikutuksen tekemisen tavat ovat eläimillä moninaiset, eivätkä yksin voimien esittelyä. Jotkin uroslinnut esimerkiksi ruokkivat ”tyttöystäviään”.
Majalavastajat rakentavat vaikutuksen tehdäkseen gallerioita terälehdistä, kivistä ja hedelmistä. Ne hiovat kokoelmia loputtomiin. Osa linnuista maalaa asetelmiaan hiilellä ja marjoilla puunkuori siveltimenään.
Eläinten estetiikan tajusta ei voida sanoa mitään varmaa, mutta kykyä erotteluun ja yleistyksiin niillä kiistatta on. Kyyhkyset esimerkiksi erottavat Monet’n ja Picasson maalaukset ja osaavat yhdistää Bachin muihin barokkisäveltäjiin.
Eläimillä saattaa olla myös samankaltaista synnynnäistä musikaalisuutta kuin ihmisillä, muttei sitäkään voida sanoa varmaksi, onko sillä niille esteettistä arvoa.
Huumori sen sijaan vaikuttaa universaalilta huvilta. Monet eläimet nauravat ja nauru myös tarttuu. Ihmisilläkin naurun arvellaan kehittyneen ennen puhetta.
Tuhansia viittomia osaavalla Koko-gorillalla voi monien kertomusten perusteella olettaa olevan myös huumorintajua. Se on esimerkiksi asettanut pillin nenälleen ja viittonut olevansa janoinen norsu. Kun sitä pyydettiin tekemään jotain hassua, se syötti nukkea silmään.
Älykkyyden mittaamisen vaikeus
Ihminen mittaa älyä vain oman mittapuunsa mukaan, vaikka eläin voittaisi sen monella muulla asteikolla. Gorillan älykkyysosamäärä esimerkiksi on ihmistä matalampi, mutta se on nero tunnistamaan toisten gorillojen mielialoja, sään muutoksia ja syötäviä kasveja.
Linnut ovat huippusuunnistajia, mutta myös niiden muisti voi yllättää. Pähkinähakki piilottaa 35 000 siementä talvenvaralle muistaen valtaosan kätköistä, hunajakäki puolestaan kykenee muistamaan kaikki mehiläispesät 250 kilometrin säteellä. Päivän vanhat kananpojat ymmärtävät esinepysyvyyden, minkä ihmislapset hoksaavat vasta noin kahdeksankuisina.
Aisteista puhumattakaan. Eläimet haistavat, näkevät, kuulevat, maistavat ja tuntevat tarkemmin kuin ihmiset. Niillä on myös aisteja, joita ihmisellä ei ole ollenkaan.
Linnut näkevät maailman ultraviolettiväreissä. Eläimellisen nautinnon lukenut ihminen ei edelleenkään samaan kykene, mutta todennäköisesti näkee maailman hieman uudessa valossa.
Jonathan Balcombe: Eläimellinen nautinto. Suomentanut Eila Salomaa. Into 2014.
280 sivua.