Kurvit suoriksi

Palasin pari päivää sitten Sveitsistä, jossa osallistuin kursseille, joilla opetettiin käkikellojen rakentamista ja korjaamista. Työvälineenä käytettiin vain maan toiseksi tärkeintä vientituotetta eli Sveitsin armeijan linkkuveistä. Käkeä pönttöön viritellessä ehdin mietiskellä muun muassa tuloeroja.

Ahneella on paskainen loppu, sanoo vanha suomalainen sananlasku.

Yhteiskuntamme oikealla laidalla ei tähän viisauteen kuitenkaan uskota, vaan oikeistolaisen ajattelun mukaan ihmisen ahneus on ainoa voima, joka saa talouden pyörät kunnolla pyörimään.

Tällainen ajattelu saattaa nyt vielä voimistua, kun pääministeripuolueen johtoon on valittu Alexander Stubb, jolla lehtitietojen mukaan on aivan mahdottoman suuri ego ja edeltäjäänsä Jyrki Kataista oikeistolaisemmat mielipiteet.

Olen usein ihmetellyt oikeiston kummalista pakkomiellettä kaiken taloudellisen toiminnan yksityistämisen välttämättömyydestä. Hyvinkin osinkoa tuottavat valtion yhtiöt pitäisi myydä mitä pikimmin pois. Ne kun saattavat puhtaaseen ahneuteen perustuvan talousjärjestelmän jotenkin sekaisin. Optiot ja muut miljoonien eurojen ”kannustimet” kai järkkyvät ja ehkä myös pimeän rahan kulku veroparatiiseihin häiriintyy.

ILMOITUS

Presidentti Mauno Koivisto ja sveitsiläiset ovat taas sitä mieltä, että hyvin toimivaa käkikelloa ei kannata ryhtyä korjaamaan.

Mutta onko todella niin, että vain loputon ahneus kannustaa ihmistä tekemään parhaansa niin suuren kuin pienenkin yrityksen johdossa? Eikö esimerkiksi kohtuullinen kunnianhimo ja kunnon liksa ajaisi jo saman asian?

Meille tavallisille pulliaisille on aina vakuutettu, että ei raha tee onnelliseksi. Samoin median välityksellä olemme saaneet tietää kuinka onnettomia rikkaat ja monet julkkiksetkin ovat. Tämä tietysti herättää heti kysymyksen, että mitä järkeä on ahnehtia suuria omaisuuksia, jos rahavuoren päällä tulee kokeneeksi vain tuskaa ja kärsimyksiä sekä saa koko ajan pelätä, että joku vielä ahneempi kaappaa kaikki fyrkat itselleen.

Olemme toki epäilleet, että meitä on kustu rankasti silmään. Ehkä raha tekeekin onnelliseksi ja suuri raha muuttaa elon pelkäksi riemujuhlaksi? Sillä saahan rahalla yhtä ja toista mukavaa, kuten esimerkiksi munkkipossun, joita myytiin aikoinaan Aleksis Kiven kansakoulun kulmalla olevassa kaupassa. Minä en rahattomana pystynyt koskaan possua ostamaan. Muistan vieläkin niiden huumaavan tuoksun ja tunnen katkeruutta jäätyäni vaille makupaloja, joilla jotkut parempiosaiset koululaiset herkuttelivat naamat sokerisina elvistelleen.

Mutta palatkaamme oikeistolaisen syvähenkisen ajattelun ytimeen. Itsestään selvänä pidetään sitä, että suuret tuloerot vauhdittavat talouden kasvua. Yhdysvaltoihin viitaten kansan jakoa miljardööreihin ja keppikerjäläisiin pidetään kaiken kehityksen edellytyksenä. Jos pohatat eivät rikastu entisestään, niin köyhillä menee vielä nykyistäkin kehnommin, kuuluu oikeistolaisten ekonomistien armottoman looginen perustelu.

Siis siellä missä tuloerot ovat suurimmat, maan talouden pitäisi olla parhaassa kunnossa ja tietenkin myös päinvastoin: pienimmät tuloerot merkitsevät maan talouden rappiota.

Helsingin Sanomat (28.5.) julkaisi Tilastokeskuksen tietoihin perustuvan jutun, josta oli pääteltävissä jotain aivan muuta. Euroopan maiden suurimmat tuloerot löytyivät nimittäin Latviasta, mitä ei ole totuttu pitämään suinkaan maanosamme varakkaimpana valtiona.

Latvian jälkeen isoimmat tuloerot olivat persaukisissa maissa, kuten Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa, Bulgariassa ja Romaniassa.

HS:n juttu oli otsikoitu: ”Tuloerot ovat Suomessa yhä EU:n pienimpiä”. Tämä on tietysti totta, mutta ei maamme ole suinkaan listan kärjessä, vaan meitä vähäisemmät tuloerot ovat Norjalla, Slovenialla, Islannilla, Ruotsilla, Tsekillä, Slovakialla ja Hollannilla.

Suomi tulee siis kahdeksantena ja tällä hetkellä tuloerot maassamme ovat supistumassa, mutta se johtunee vain taantumasta. Nousukaudella tuloerot tapaavat kasvaa lähinnä osakkeiden ja muiden arvopaperien kallistumisen johdosta.

Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että Suomea pienemmät tuloerot olivat varakkaissa Pohjoismaissa Tanskaa lukuun ottamatta. Ikuinen luokkayhteiskunta Britannia oli taas aivan listan häntäpäässä Viron ja Romanian välissä.

HS:n jutussa lainattiin Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjolaa, joka totesi:

”Suuret tuloerot vähentävät kansantalouden tehokkuutta. Yhteiskuntarauha voi järkkyä suurten tuloerojen takia, jolloin varakkaimmat joutuvat suojautumaan rikollisuutta vastaan, mikä lisää kustannuksia.”

USA:ssahan on jo rikkaiden kaupunginosia, jotka on sähköaidoilla ympäröityjä ja joita susikoirilla vahvistetut vartijat vahtivat. Eiköhän elämä sellaisessa sumpussa ole vähän samanlaista kuin hyvin varustetussa vankilassa.

Jutun alussa väitin opetelleeni Sveitsissä käkikellojen rakentamista ja korjaamista. Uskoitteko?

Joskus parikymmentä vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut moista juttua. Mutta nykyisin ihmisillä on niin kummallisia harrastuksia, että käkikellokurssikin Genevejärven rannalla tuntuu aivan mahdolliselta.

Samoin kukaan ei kummastele, kun uusi pääministerimme Stubb riehuu julkisilla paikoilla näpsimässä itsestään valokuvia. Ennen olisi soitettu piipaa-auto miestä noutamaan.

Kyllä minä Sveitsissä kävin, mutta käkikellot kiersin kaukaa. Sitä paitsi huomasin, että sveitsiläisetkään eivät tunnustaudu käkikellon keksijöiksi, vaan syyttävät siitä saksalaisia.

Mutta tavallisia kelloja pieni Sveitsi osaa kaupitella, vaikka ajan näkee nykyisin jokaisesta kännykästäkin. Puolet maailmassa myydyistä kelloista tulee pikkuisesta Sveitsistä – ja vielä se kalliimpi puoli.

Tuloerot Sveitsissä ovat vain hieman Suomea suuremmat.