Ulkoministeriö on päättänyt käydä taisteluun korruptiota vastaan lanseeraamalla ”korruptionapiksi” kutsutun palvelun. ”Nappi” on järjestelmä, jossa ministeriön nettisivuilla voi käydä anonyymisti ilmoittamassa, jos epäilee suomalaisen kehitysyhteistyörahan käytössä väärinkäytöksiä.

Suomalaisessa kehitysyhteistyössä on toki nähty korruptiotapauksia. Esimerkiksi muutama vuosi sitten Instrumentarium jäi kiinni Costa Rican hallituksen voitelusta saadakseen tuotteitaan ylihintaan kaupaksi. Tapauksen mahdollistaneesta korkotukiluottojärjestelmästä aivan oikein luovuttiin.

Tapauksesta ei välttämättä opittu paljoa: nyt pöydällä on jo suunnitelma löytää ”korvaavia yksityisen sektorin instrumentteja”.

Jostain syystä korruptiokeskustelu tuntuu kuitenkin koskevan eri asiaa. Tässä keskustelussa ollaan huolissaan siitä, että hankkeiden rahaa voi mennä vääriin tarkoituksiin. Väärä ei ole sama kuin huono – se tarkoittaa yleisesti sitä, ettei rahankäyttö vastaa hankesuunnitelmaa. Esimerkiksi kylän ja hankkeen erottaminen voi olla aidosti vaikeaa.

Vasemmistojärjestö Kansainvälinen solidaarisuustyö ry on kartoittanut perustulon mahdollisuuksia kehitysmaissa. Jos korruptiosta ollaan oikeasti huolissaan, auttaisivatko kv-solidin ideat: siirrytään hankkeiden tukemisesta vastikkeettomaan universaaliin tukijärjestelmään. Ajetaan samalla alas korruptioalttiit yritystuet.

ILMOITUS

Tiedän, tiedän. Ette te sitä tarkoittaneet.

”Korruptionappi” on kiinnostava ilmiö myös jonkinlaisena virkamiesten maailmankuvan ilmentymänä. Tässä maailmankuvassa politiikka on sulavaa politiikkaohjelmien implementointia ja hyvää hallintoa. Kuvasta puuttuvat valta-asemiin liittyvät ristiriidat.

Kehitysyhteistyöllä kuitenkin pyritään edelleen tukemaan köyhien maiden marginaalisimpia ihmisiä. Parhaimmillaan marginalisoidut tulevat tietoisiksi oikeuksistaan. Se taas heiluttaa vallitsevia valtasuhteita.

Kuvitellaanpa että olen jonkun kehitysmaan perinteiseen eliittiin kuuluva patriarkaalinen öykkäri ja täysin luutunut ajatukseen, että tietty porukka on b-luokan ihmisiä ja tanssii minun pillini mukaan. Miten reagoin, kun nämä kaiken maailman köyhät ja naiset alkavat selittää, että heilläkin olisi oikeuksia?

Toteanko, että onpas valtakunnallisen köyhyysohjelman painopisteitä hienosti implementoitu?

Voi olla että alan ennemmin vastatoimiin. Kätevä palvelu muuten tuo korruptionappi. Nimettömänä voi ilmoittaa, todistustaakka on valtaani vastaan inisijöillä, ja kiusa se on pienikin kiusa.

Mitäköhän Ulkoministeriössä arvellaan – kummalla tämän skenaarion osapuolella on paremmat edellytykset tuntea ministeriön palvelu, matalampi kynnys käyttää sitä tarkoitusperiinsä, ja luottamus siihen että tehty ilmoitus todella on anonyymi?

Asian ydin on yksinkertainen: yhtäläistä avoimuutta ei ole. Vasemmiston tulisikin siksi keskittyä marginalisoiduimpien ryhmien tukemiseen, ja unohtaa abstrakti ja näennäisneutraali ”hyvä hallinto”.

Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja.