Lehtikuva/ Timo Jaakonaho

Jussi Förbomin suomalaista turvapaikkapolitiikkaa ruotiva teos julkaistiin toukokuussa Kevään kirjakarnevaaleilla Helsingissä.

Väki, valta ja virasto keskittyy erityisesti Maahanmuuttoviraston (Migri) merkittävään rooliin suomalaisen turvapaikkapolitiikan muotoutumisessa. Siinä käsitellään myös aiheen tiimoilta käytävää media- ja määrittelypeliä.

– Tämä kirja piti kirjoittaa, koska turvapaikkapolitiikan rakentamisesta sekä laintulkinnan ja käytännön vuorovaikutuksesta ja dynamiikasta tiedetään hyvin vähän, toimittaja-kirjailija Jussi Förbom kertoi.

Toinen syy oli se, että Maahanmuuttovirastolla on paljon valtaa ja se soveltaa lakeja käytännössä. Kirjan keskeisiä väitteitä on, että nämä tulkinnat ohjaavat edelleen lainsäätäjiä.

Virkamiehet ovat haluttomia hahmottamaan todellisia tilanteita.

– On vahvoja väitteitä siitä, että Migrin korkea johto on myös hyvin proaktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan oman näkemyksensä esilletuomiseen poliittisessa päätöksenteossa jopa asianmukaisten kanavien ohi.

Migri saa haluamansa lait

Keskustelua aihepiiristä kävivät kirjailijan kanssa eduskunnan hallitusneuvos Annikki Vanamo-Alho sisäministeriöstä ja Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Taina Martiskainen. Keskustelua veti Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta.

ILMOITUS

Vanamo-Alho korosti, että turvapaikkapolitiikka lainvalmisteluineen on muodollisesti pätevää ja Suomen viranomaistoiminta ”esimerkillistä”.

– Eduskunta säätää, valtioneuvosto esittää, ministeriö valmistelee ja hallinnossa tehdään yksittäisiä ihmisiä koskevia päätöksiä näiden mukaan.

Förbom vastasi, että Migrin linja on ollut lakeja tiukempi ja lakien soveltaminen on aina tulkintaa. Edelleen tulkinnat vaikuttavat siihen, millaisia lakeja jatkossa säädetään.

– Käy lopulta mahdottomaksi säätää lainsäädäntöä, joka ei noudattelisi Migrin tiukkaa tulkintaa alkuperäisestä lakipykälästä. Painopiste hilautuu tiettyyn suuntaan.

Lapsi nähdään uhkana

Taina Martiskainen nosti esiin muutoksen puhetavoissa.

– Vielä kymmenen vuotta sitten oli helpompi puhua lasten puolesta, kukapa nyt haluaisi lapselle pahaa. Tänä päivänä lapsi nähdään maahantulon välineenä ja muuttoliike ylipäänsä käsitetään pelkäksi turvallisuusuhaksi valtioille.

Martiskaisen mukaan turvapaikkapolitiikasta myös yritetään häivyttää politiikka, sen sijaan puhutaan hallinnoinnista ja tehokkuudesta. Silti yksittäistenkin päätösten perusteluissa näkyy tietty ideologia.

– On hämärtynyt käsitys siitä, että lakeja muutettaessa tehdään poliittisia valintoja.

Lapsen etu, joka tarkoittaa eri tilanteissa eri asioita, tahtoo jäädä argumentoinnissa taustalle, vaikka sen pitäisi erilaisten ihmisoikeussopimusten mukaan olla määräävä. Myöskään lapsen itsensä kuulemista ei ole pidetty tärkeänä.

– Suomeen lapset tulevat kriisialueilta Somaliasta, Irakista ja Afganistanista. Perheenyhdistämisen kiristäminen on kohdistunut erityisesti heihin.

Perheenyhdistämishakemusten määrä romahti 2012.

– Täysin laillinen oikeus yhdistää perheensä on leimattu hyvin kielteisesti väärinkäytöksi.

Tuhansia tulijoita olikin yksi

Paljon viljelty ja pelotteluun käytetty skenaario, että lapsen perässä seuraisi koko suku, ei saa vahvistusta Migrin tilastoista.

– Viime ja toissa vuonna yksi alaikäisen yksin tulleen huoltaja oli päässyt Suomeen. Maahanmuuttoviraston salonkikelpoisempi termi näille ”ankkurilapsille” on lapsi maahantulon välineenä, kertoi Kaisa Väkiparta.

Jussi Förbom kertoi kysyneensä viranomaisilta, miten lapsi voi tulla maahan ilman, ettei häntä käsitetä välineeksi – ja jääneensä vaille vastausta. Päätöksissä käytettyä kieltä hän kuvaili kylmääväksi.

Förbomin mukaan esimerkiksi Somaliasta Suomeen on miltei mahdotonta tulla niin, että se viranomaisille kelpaisi. Pelkkä hakemuksen jättäminen on kalleudessaan ja vaikeudessaan monelle mahdotonta.

Todennäköisesti aikaa, vaivaa ja rahaa vaatinut yritys tulkitaan maahanmuuttosäännösten kiertämiseksi.

– Virkamiehet ovat haluttomia hahmottamaan todellisia tilanteita, joissa ihmiset elävät. Yleinen tilanne esimerkiksi Somaliassa on, että vaikkapa perheen vanhin poika on kaapattu tai tapettu ja perhe yrittää lähettää edes yhden jäsenensä turvaan.

EU-agendaa tunnontarkasti

Förbomin mukaan Suomi on noudattanut tunnollisesti EU-agendaa, jossa jaetaan siirtolaisuutta niin sanottuun kunnolliseen ja humanitaariseen.

– EU:ssa tehty toimenpiteitä, jossa Eurooppaan on mahdotonta saapua millään oikeutetulla tavalla. On haluttu varmistaa, että siivumme siirtolaisuudesta on siistiä ja kilpailukykyä vahvistavaa. EU on painanut paniikkinappulaa ja Suomi on hyvin tehokkaasti ollut tukkimassa väyliä.

Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka. Into 2014. 304 sivua.