Perhesurmia ja parisuhdeväkivaltaa on Ruotsissa asukaslukuun suhteutettuna vähemmän kuin Suomessa. Naapurimaassa naisten pahoinpitelyjä yritetään vähentää toisella lailla kuin Suomessa; suurimman osan työstä tekevät feministijärjestöt. Kvinnojour eli naispäivystys on suurimmissa kaupungeissa toimiva valtakunnallinen järjestö, Kvinnohus eli Naisten talot toimivat paikallisesti.
Naispäivystysten kattojärjestö Sveriges kvinno- och tjejjourers riksförbund SKR panostaa kahteen asiaan: toisaalta se pyörittää turvakoteja ja auttaa pahoinpideltyjä naisia, toisaalta se pyrkii vaikuttamaan Ruotsin yleiseen ilmapiiriin ja viranomaisten asenteisiin.
Neljäkymmentä vuotta jatkunut tiedottaminen näkyy muun muassa poliisilaitoksilla ja syyttäjävirastoissa. Jokaisella poliisiasemalla on perheväkivaltaan perehtynyt poliisi.
Jokaisella poliisiasemalla on perheväkivaltaan perehtynyt poliisi.
Väkivalta johtuu
epätasa-arvosta
Kaikkien Pohjoismaiden tilanteen hyvin tuntevan SKR:n järjestösihteerin Olga Perssonin mielestä Suomessa on vahvempi macho-kulttuuri kuin Ruotsissa.
– Me emme käytä neutraaleja yleistermejä, vaan sanomme, että uhrit ovat naisia ja tekijät miehiä, hän sanoo.
Perssonin mielestä on lopettava vaikeneminen naisten pahoinpitelystä, puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä ja tehtävä väkivalta näkyväksi.
– Naisiin kohdistuvan väkivallan perimmäinen syy on naisten ja miesten väinen epätasa-arvo koko yhteiskunnassa. Väkivalta on yksi miesten keinoista kontrolloida naisia, selittää SKR:n puheenjohtajana huhtikuuhun saakka toiminut Carina Ohlsson. Naisten pahoinpitely on koko yhteiskunnan ongelma, ei vain joidenkin naisten ja perheiden ongelma.
– Miesten naisiin kohdistama väkivalta on erilaista kuin miesten keskinäinen väkivalta, Ohlsson selittää. Naisten fyysistä pahoinpitelyä edeltää yleensä pitkäaikainen psyykkinen pahoinpitely, joka alkaa vaivihkaisena vähättelynä.
– Jos mies käyttäytyisi aggressiivisesti heti suhteen alussa, nainen jättäisi miehen, hän jatkaa.
– Väkivaltainen mies murtaa samanaikaisesti sekä puolisonsa itsetuntoa että tämän sosiaalisia kontakteja. Hän pyrkii vaivihkaa katkaisemaan tämän välit sukulaisiin ja ystäviin saadakseen naisen riippuvaiseksi itsestään, Ohlsson jatkaa.
Monien naisten on vaikea puhua puolisonsa väkivaltaisuudesta. Näin on varsinkin jos työntekijöillä ei ole riittäviä valmiuksia toimia perheväkivallan uhrien kanssa. Puolison pahoinpitely vaikuttaa uhriin eri lailla kuin muu väkivalta.
– Väkivalta on yleensä jatkunut pitkään uhrin hakiessa apua. Siksi päätös siitä, että useat teot voidaan oikeudenkäynneissä käsitellä yhtenä rikoksena, oli tärkeä edistysaskel, kertoo Ohlsson.
Tämä kirjattiin kvinnofrids-lakiin, eli naisrauhalakiin, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 1999. Terveys- ja sosiaalialan työntekijöitä, poliiseja ja oikeuslaitosten henkilökuntaa koulutettiin uuden lain soveltamiseen.
Turvakoteja ja feministisiä
tiedostamisryhmiä
Se, että naispäivystyksen ja turvakotien pyörittäminen on feministijärjestöjen vastuulla, vaikuttaa niiden imagoon. Järjestöt eivät ole viranomaisia eivätkä anna tietoja viranomaisille. Tämä madaltaa pahoinpitelyn uhrien kynnystä hakea apua, vaikka heillä olisi huonoja kokemuksia poliisilaitoksilta tai sosiaalitoimistoista.
Naistalojen kolme tärkeintä paikallista tehtävää ovat naispäivystykset, turvakodit ja feministiset tiedostamisryhmät. Palkattujen työntekijöiden lisäksi niissä toimii vapaaehtoisia, jotka muun muassa ovat mukana ryhmissä.
– Ryhmät ovat naisten tukea toisille naisille, selittää Ohlsson.
Pitkään jatkunut psyykkinen väkivalta vaikuttaa uhrin itsetuntoon. Monet häpeävät tilannettaan tai kokevat itsensä syyllisiksi ajauduttuaan yhteen väkivaltaisen miehen kanssa.
– Heidän on hyvä nähdä, että toisillakin on samanlaisia ongelmia. Se saa heidät kokemaan avun hakemisen vähemmän dramaattisena asiana, Ohlsson sanoo.
Naistalojen ja tiedostamisryhmien kautta väkivallan kohteeksi joutuneet naiset saavat apua myös käytännön asioissa, kuten rikosilmoituksen tekemisessä pahoinpitelystä.
– Monien pahoinpideltyjen naisten on vaikea lopettaa suhdetta lasten takia. He saattavat olla taloudellisesti miehestään riippuvaisia, tai pitkään jatkuneen itsetunnon nujertamisen takia heillä ei ole voimia huoltajuusoikeudenkäyntiin. Tällaisissa tapauksissa naistentalon työntekijä tai vapaaehtoinen voi tulla mukaan oikeudenkäynteihin, Carina Ohlsson kertoo.
Psyykkinen väkivalta
lisää fyysisiä sairauksia
– Väkivallan uhrien pitäisi hakea apua, vaikka tilanne ei olisikaan edennyt niin pitkälle, että on paettava henkensä edestä, Ohlsson sanoo.
– Tilanne on kuitenkin uhrille vaikea, tunteetkin vaikuttavat, sillä suhde pahoinpitelijään alkoi rakkaussuhteena. Monet naiset ajattelevat, että parisuhteissa on hyviä ja huonoja kausia, he toivovat tilanteen paranevat ja puolison väkivaltaisten puuskien menevän ohi, hän jatkaa.
Psyykkisesti pahoinpideltyjen naisten uupumus näkyy Ohlssonin mukaan myös siten, että heillä on enemmän stressiperäisiä sairauksia kuin naisilla keskimäärin. He mukautuvat vähitellen toimimaan niin, ettei puoliso arvostelisi heitä tai saisi raivokohtauksia. Se vaikuttaa naisten elimistöön, koska he ovat koko ajan eräänlaisessa valmiustilassa. Tämäkin osoittaa, kuinka moniulotteinen ongelma perheväkivalta on ja miten monella tavalla se vaikuttaa uhriin.
Ohlssonin mielestä väkivaltaisissa perheissä kasvaneiden lasten tilanne on aivan oma ongelmansa, johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Äidin pahoinpitelyn näkeminen voi vaikuttaa lapseen yhtä paljon kuin häneen itseensä kohdistuva pahoinpitely.
Naispäivystykseen
voi soittaa aina
Ruotsissa on noin kaksisataa turvakotia, joista valtaosaa pyörittävät Naisten talo -yhdistykset. Viisikymmentä turvakotia on kuntien vastuulla.
– Turvakodeissa ja salaisissa turva-asunnoissa asuu 4 000 naista ja 1 700 lasta, kertoo Olga Persson.
Joka vuosi keskimäärin seitsemäntoista naista kuolee Ruotsissa puolisonsa tai entisen puolisonsa pahoinpitelyyn tai niin sanotun kunniamurhan uhrina. Luku on suunnilleen yhtä suuri Suomessa, vaikka Ruotsissa on yhdeksän miljoonaa asukasta, eli lähes kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa.
Viime talvena suomalaisissa tiedotusvälineissä pohdittiin erityisen raa’an naismurhan jälkeen sitä, miksi uhri ei saanut apua. Ruotsissa pahoinpidellyt naiset voivat soittaa kvinnojouriin eli naispäivystykseen, joka toimii läpi vuorokauden. Siellä annetaan sekä käytännön neuvoja akuuteissa tilanteissa että tuetaan uhreja oman tilanteensa hahmottamisessa.
Paikallisten naispäivystysten ja muiden viranomaisten tukena toimii Uppsalassa sijaitseva kansallinen tietokeskus, jolla on laaja tietokanta. Sen numeroa ei ole tarkoitettu uhreille vaan heitä auttaville työntekijöille, ja siitä vastataan kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa.
Naisille tarkoitetun puhelinneuvonnan ohessa SKR pyörittää teini-ikäisille tytöille tarkoitettua tjejjuria eli tyttöpäivystystä, jonne voi ottaa yhteyttä myös sähköpostitse.