Lehtikuva/ Roni Rekomaa

”Olennaista, ettei sijoitusten tuotoista makseta veroja useaan kertaan ja useaan paikkaan.”

Kaikkien Suomessa toimivien työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestön Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes sanoo, ettei yksittäinen sijoittaja, kuten suomalainen työeläkevakuuttaja, voi vaikuttaa eri maiden veropolitiikkaan eikä rahastoiden rakenteisiin.

Työeläkevakuuttajat Telan Siimes kommentoi Finnwatchin tiistaina julkaisemaa raporttia, jonka mukaan työeläkevaroja sijoitetaan vähintään 37 miljardia euroa veroparatiiseihin rekisteröityjen rahastojen kautta.

Siimeksen mukaan lakisääteistä tehtäväänsä hoitavien työeläkevakuuttajien ensisijainen tehtävä on turvata luvatun suuruiset eläkkeet tulevaisuudessa sallitulla riskillä ja sovituilla eläkemaksuilla.

– Verotus ja verovaikutusten arviointi on olennainen osa sijoitustoimintaa. Verotuksen vastuullisuudesta ja sijoituspäätösten vaikutuksista on tärkeää keskustella myös työeläkevakuuttajien osalta. Kaikki yhteiskunnat tarvitsevat verotuloja.

Suomalaisen eläkejärjestelmän rahoittamisen näkökulmasta hän pitää olennaisena, että sijoitusten tuotoista ei makseta veroja useaan kertaan ja useaan paikkaan.

ILMOITUS

– Sijoitusten tuotoilla on entistä suurempi merkitys tulevien eläkkeiden rahoituksessa, kun tuottojen osuus maksetuista eläkkeistä tulee kasvamaan tulevat vuosikymmenet, Siimes muistuttaa.

Kansainvälinen yhteistyö paras tie

Siimeksen mukaan suomalaiset työeläkevakuuttajat painottavat sijoitusten tuoton ja turvaavuuden lisäksi erilaisia vastuullisuuden kriteereitä. Useimmat ovat sitoutuneet YK:n vastuullisen sijoittamisen PRI-periaatteisiin ja julkaisseet raportteja niiden pohjalta. Alalla on ollut jo vuosia myös yhteisiä vastuullisen sijoittamisen linjauksia.

– Työeläkevakuuttajien kuuluu tietenkin kantaa oma yhteiskuntavastuunsa ja ne kehittävät toimintaansa jatkuvasti tältä osin. Parhaiten verotuksen vastuullisuuteen liittyviä ongelmia ratkotaan kuitenkin kansainvälisellä tasolla: verolainsäädäntöä selventämällä, valtioiden välisillä sopimuksilla ja tiedonvaihdolla, vaikka se hidasta työtä onkin. Se edellyttää poliittisia päätöksiä ja poliittista tahtoa.

– Viime kädessä veroparatiisien olemassaolossa on kyse valtioiden verotuksellisista ratkaisuista ja verotuksella kilpailusta. Siksi niihin pitää myös puuttua valtioiden välisillä ratkaisuilla.