Tšernobylissä vuonna 1986 sattuneen ydinvoimalaonnettomuuden seuraukset olivat valtavat. Ydinvoimateollisuutta lähellä olevat piirit ja muut atomivoiman ystävät ovat kuitenkin kilvan vähätelleet onnettomuutta. Keskitytään esimerkiksi vain onnettomuudessa välittömästi kuolleisiin, joita virallisen tiedon mukaan ei ollut paljon: 28 kuoli akuuttiin säteilysairauteen onnettomuusvuonna ja parikymmentä sen jälkeen.
Usein esitetään myös teoreettinen arvio myöhemmin syöpään kuolleiden lukumäärästä: ydinvoiman käyttöä voimakkaasti edistävän Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) mukaan kymmenien vuosien kuluessa Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä syöpään voi kuolla onnettomuuden seurauksena korkeintaan noin 9 000 ihmistä.
Tietoa tuhon keskeltä
Puhutaan yleisesti Tšernobyl-aidsista.
Pahiten saastuneilla alueilla liikkuneilla on kuitenkin aivan toinen kuva: alueiden asukkaat kärsivät suhteettoman paljon mitä erilaisimmista vakavista terveysongelmista. Näiden arkihavaintojen innoittamina sadat, etupäässä ukrainalaiset, valkovenäläiset ja venäläiset tutkijat alkoivat onnettomuuden jälkeen tehdä vertailututkimuksia sairauksien esiintymisestä saastuneilla ja vähemmän saastuneilla alueilla. Vähitellen syntyi valtava tutkimusaineisto, joka käsittää yli 30 000 julkaisua.
Professori ja Venäjän tiedeakatemian biologijäsen Aleksej Jablokov, Valko-Venäjän säteilyturvainstituutin johtaja Aleksej Nesterenko ja Valko-Venäjän tiedeakatemian ydinteknologiainstituutin entinen johtaja, professori Vasilij Nesterenko kirjoittivat 2000-luvun lopulla laajan yhteenvedon näistä tutkimuksista. Se ilmestyi englanniksi vuonna 2009 nimellä Chernobyl: Consequences of the Catastrophe for People and the Environment (Tšernobyl: katastrofin seuraukset ihmisille ja ympäristölle). Kirjan kustansi New Yorkin tiedeakatemia, ja se on nyttemmin vapaasti ladattavissa internetistä.
Kirja on kauheaa luettavaa. Siinä siteeratut tutkimukset osoittavat sairauksien sairauksien perään lisääntyneen pahimmilla laskeuma-alueilla. Esimerkiksi vuonna 1995 sydän- ja verisuonitaudit olivat kolme kertaa yleisempiä Valko-Venäjän saastuneilla alueilla ja evakuoitujen keskuudessa kuin muualla maassa. Tšernobylin saastuttamilla alueilla säteilyn on havaittu heikentäneen immuunijärjestelmää ja sitä kautta vastuskykyä monenlaisia tauteja vastaan. Puhutaan yleisesti Tšernobyl-aidsista.
Radioaktiiviset aineet ovat vahingoittaneet myös munuaisia, virtsateitä ja sukuelimiä. Esimerkiksi Valko-Venäjän saastuneimmilla alueilla onnettomuuden jälkeen syntyneillä tytöillä on sukuelinten häiriötä viisi kertaa ja pojilla kolme kertaa enemmän kuin vähemmän saastuneilla alueilla.
Syöpä valloillaan
Ydinvoiman ystävienkin myöntämien kilpirauhassyöpien lisäksi monet muut syövät ovat lisääntyneet. Esimerkiksi Venäjällä Brjanskin alueen saastuneimmissa osissa oli yhdeksän vuotta onnettomuuden jälkeen kaikenlaisia syöpiä väestömäärään suhteutettuna 2,7 kertaa enemmän kuin muissa osissa.
Valko-Venäjällä havaittiin 1990- luvun puolessa välissä, että keuhkosyöpää oli evakuoitujen keskuudessa neljä kertaa enemmän kuin maassa keskimäärin. Voimakkaasti saastuneella Gomelin alueella sisäelin-, paksusuoli-, rinta-, virtsarakko-, munuais- ja keuhkosyöpä lisääntyivät selvästi ja niiden esiintymistiheys korreloi Tšernobylin saastelaskeuman voimakkuuden kanssa.
Säteily lisäsi myös mutaatioita perintötekijöissä. Esimerkiksi Downin oireyhtymä lisääntyi Valko-Venäjän 17 saastuneimmassa piirikunnassa 49 prosenttia vuosina 1987–88. Radioaktiiviset aineet vahingoittivat myös sikiöitä ja siksi synnynnäisesti epämuodostuneiden lasten määrä kasvoi. Esimerkiksi liikasormisuus, sisäelinten ja raajojen epämuodostumat, jalattomuus ja kädettömyys sekä hidaskasvuisuus ovat lisääntyneet merkittävästi.
Monet näistä sairauksista ovat johtaneet myös kuolemaan. Laajan tutkimusaineiston perusteella kirjan tekijät päätyvät arvioon, jonka mukaan Tšernobyl on jo tappanut useita satoja tuhansia ihmisiä entisen Neuvostoliiton alueella.
Muualla pohjoisella pallonpuoliskolla on voinut kuolla vielä enemmän ihmisiä. Tähän yllättävään tulokseen Jablokov ja kumppanit päätyvät, siksi että muualla säteilylle altistuneita ihmisiä on monin verroin enemmän. Yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan ei ole vaaratonta säteilyannosta: pienten säteilyannosten todennäköisyys tappaa joku tietty ihminen on vain pienempi kuin suurten. Mutta suuressa populaatiossa näitä säteilyloton voittajia on paljon.
Viralliset väistöliikkeet
Kirja antaa siis aivan erilaisen kuvan Tšernobylin vaarallisuudesta kuin mitä ydinvoiman käyttöön sitoutuneet organisaatiot esittävät. Itse asiassa jos Jablokovin ja Nesterenkojen yhteenveto Tšernobyl-tutkimuksista hyväksyttäisiin virallisesti, olisi hyvin vaikea perustella ydinvoiman käytön jatkamista. Niinpä vaikka useat länsieurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset säteilyasiantuntijat ovat suhtautuneet kirjaan myönteisesti, ydinvoiman ystävät ovat arvostelleet kirjaa ankarasti.
Yksi taajaan toistettu arvostelu on se, että Neuvostoliiton viimeisi-nä vuosina ja hajonneesta valtakunnasta itsenäistyneiden osien ensimmäisinä vuosina olosuhteet olivat kurjat ja kaikenlaisia sairauksia esiintyi paljon. Lukuisissa kirjassa viitatuissa tutkimuksissa verrataan kuitenkin samankaltaisia entisen Neuvostoliiton osia keskenään. Vaikka kurjuus oli suurin piirtein samanlaista, sairauksia esiintyi selvästi tai aivan ratkaisevasti enemmän siellä, missä Tšernobyl-laskeuma oli voimakkainta.
Toinen yleinen vähättelytapa on väittää, että mahdolliset sairausoireet johtuvatkin säteilypelosta eivätkä säteilystä: tilanteen aiheuttama stressi johtaa sairastavuuden kasvuun. Selitys kaatuu kuitenkin jo siihen, että se vaatisi tuekseen olettamuksen ihmisten ja eläinten välisen kommunikaatiokuilun ylittämisestä: nimittäin lukuisten kirjassa siteerattujen tutkimusten mukaan myös Tšernobylin saastuttamien alueiden eläimet kärsivät samoista sairauksista kuin ihmiset ja populaatioiden lukumäärät ovat pienentyneet selvästi.
Tieteellisimmin orientoituneilla ydinystävillä on takataskussaan vielä yksi väistöliike: he kuittaavat lähes kaikki Tšernobyl-tutkimukset epätieteellisiksi, koska niissä ei kerrota uhrien saamia säteilyannoksia. Useimpien Tšernobylin uhrien kohdalla säteilyannosten määrittäminen on monesta syystä mahdotonta. Ensinnäkin Neuvostoliitto julisti heti onnettomuuden jälkeen tiedot ihmisten terveydestä ja säteilyarvoista salaisiksi. Niitä sai julkaista vasta yli kolme vuotta onnettomuuden jälkeen.
Toiseksi ensimmäisinä onnettomuuden jälkeisinä päivinä ilmassa oli runsaasti lyhytikäisiä mutta voimakkaasti säteileviä radioaktiivisia aineita, joiden mittauksia ei tehty ollenkaan. Niistä Neuvostoliitossa ja myös sen ulkopuolella on saattanut aiheutua suuria säteilyannoksia.
Kolmanneksi vaikka kaikkien radioaktiivisten aineiden määrät eri alueilla ja eri aikoina olisivat tarkasti tiedossa, olisi lähes mahdotonta laskea ihmisten saamaa kokonaisannosta: Olisi tiedettävä kaikkien aineiden käyttäytyminen erilaisissa luontotyypeissä, erilaisilla viljelysmailla ja erilaisissa ravintokasveissa ja -eläimissä. Olisi myös tiedettävä, miten ilmasta, ruoasta ja iholta tulevat radioaktiiviset hiukkaset käyttäytyvät erilaisissa ihmiskehoissa. Sen lisäksi olisi oltava yksiselitteinen tapa laskea eri ruumiinosiin tai niiden joihinkin soluihin kertyvät säteilyannokset yhteen. Suurinta osaa näistä tiedoista meillä ei ole Tšernobylin laskeuma-alueelta eikä juuri mistään muualtakaan.
Kuin Galileon kaukoputki
Virallisten tutkijoiden penseys Tšer-nobyl-tutkimuksia kohtaan muistuttaa paljon katolista kirkkoa lähellä olevia filosofien ja matemaatikkojen suhtautumista Galilein kaukoputkellaan löytämiin Jupiterin kuihin: oppineet eivät suostuneet edes katsomaan kaukoputkeen. Kansainvälisen atomienergiajärjestön agendan nielleet säteilytutkijat ikään kuin jo tietävät säteilyn vaikutukset eikä heidän tarvitse perehtyä laskeuma-alueen ihmisten kärsimyksiin. Kuitenkin Tšernobyl oli ensimmäinen suuri ydinvoimalaonnettomuus ja sen säteilyvaikutus oli hyvin erilainen ja monessa suhteessa pahempi ja pitkäaikaisempi kuin esimerkiksi Hiroshiman atomipommin, jonka vaikutusten tutkimiseen virallinen säteilytieto on paljolti pohjautunut.
Jokaisen ihmisten terveyden ydinvoiman käyttömahdollisuuksien edelle asettavan ihmisen pitäisi tuntea suurta kiitollisuutta entisen Neuvostoliiton alueella toimineita tutkijoita kohtaan. Aineellisesti niukoissa ja poliittisesti ja terveydellisesti vaarallisissa oloissa he tekivät uhrautuvaa työtä ydinvoiman todellisten vaikutusten selvittämiseksi.