Lehtikuva/ Roni Rekomaa

Pääsarjajoukkueiden valmennusjohdossa on viime viikkoina lakaissut iso luuta niin Briteissä kuin Suomessakin. Ensin sai kenkää Manchester Unitedin manageri David Moyes, sitten Kuopion Palloseuran liideri Esa Pekonen. Kumpikaan lähtöpasseista ei tullut varsinaisesti puun takaa, mutta niihin johtaneet syyt eroavat suuresti toisistaan.

Esa Pekonen ehti johtaa keltamustia puoli vuosikymmentä. Aluksi kaikki näyttikin hyvältä, ja kaudella 2010 joukkue taisteli tosissaan jopa mestaruudesta. Eurokenttiäkin päästiin vuosien tauon jälkeen kokeilemaan, kun tie aukeni kahtena vuonna peräkkäin Eurooppa-liigan karsintoihin.

Kuitenkin parin ensimmäisen vuoden jälkeen joukkueen pelikuri alkoi löystyä eikä kemia enää toiminut entiseen malliin. Viimeisenä niittinä pelikurin arkkuun saattoi olla häviö Bursasporille Eurooppa-liigassa vuonna 2012, josta monet fanit katsovat lopullisen alamäen alkaneen.

Moyesiin kohdistetut odotukset osoittautuivat nopeasti ylimitoitetuiksi.

Viime kesä oli jo kalakukkokaupungin ylpeydelle vaikea. Pelillinen identiteetti oli hukassa, ja monen kuppi meni nurin viimeistään siinä vaiheessa, kun Pekonen asemoi maalinsylkijänä tunnetun Ilja Venäläisen puolustuslinjaan ja lainasi hyökkäyspäähän Akseli Pelvaksen.

”Niiralan kuningas” päätyi sittemmin ripustamaan nappikset naulaan ja lopettamaan koko peliuransa. Monet KuPSissa Pekosen vuosina esiintyneet laatupelaajat, kuten esimerkiksi Antti Hynynen ja Pyry Kärkkäinen, tekivät joukkueen tilanteesta omat johtopäätöksensä ja lähtivät.

ILMOITUS

Alkaneella kaudella KuPS hävisi kolme ensimmäistä otteluaan, minkä jälkeen Pekonen irtisanoutui. Lähtönsä syyksi hän ei kuitenkaan ilmoittanut ensisijaisesti pelillisiä asioita, vaan fanien käytöksen vaimoaan ja poikaansa kohtaan. Pekonen väitti muun muassa vaimoaan tönityn kotiavauksessa ja poikansa joutuneen poistumaan itkien katsomosta kannattajien toiminnan vuoksi.

Syytteet ovat kannattajien kannalta vastenmielisiä, ja aidosti toivoisin mukana olevan liioittelua tai väärintulkintaa – jos itse teini-ikäisenä istuisin katsomossa ja stadionillinen ihmisiä huutaisi solvauksia isälleni, olisihan se perin ikävää vaikkei olisikaan kohdistettu minulle henkilökohtaisesti. Asiaa taatusti puidaan vielä pitkään.

David Moyes taas ei ehtinyt valmentaa Manchester Unitedia vuottakaan, kun jo ovi kävi toistamiseen. Jo etukäteen tiedettiin, ettei suurseuraa 27 vuotta valmentaneen Sir Alex Fergusonin saappaiden täyttäminen tulisi olemaan helppoa, mutta Moyesiin kohdistetut odotukset osoittautuivat nopeasti ylimitoitetuiksi.

Ferguson oli jättänyt taakseen uudistumista kaipaavan joukkueen, johon uuden valmentajan olisi pitänyt kyetä houkuttelemaan vetovoimaisia pelaajia. Moyesia ei varsinaisesti tunneta karismaattisena, vahvana johtajana, ja kun kaitsettavana on ManUn kaltainen nippu tähtiä, tarvitaan asennetta. Oliko Moyes loppujen lopuksi liian kiltti suurseuran puikkoihin? Se on mahdollista.

Yhteinen piirre Pekosen ja Moyesin fuduille vaikuttaisikin olevan ongelmallinen suhde pelaajiin. Erään tuntemani kuopiolaisfanin sanoin ”kukaan ei ole vuosiin pelannut KuPSissa valmentajalle, vain faneille, toisilleen ja itselleen”, ja varmasti osasyy ManUnkin tämän kauden konttaamiseen on auktoriteetin puutteessa. Sitä ei taatusti puutu punapaitojen peräsimeen loppukaudeksi kiinnitetyltä ManU-ikoni Ryan Giggsiltä, jota myös kannattajat rakastavat.

Manchester Unitedin puolesta saa halutessaan laittaa roposensa myös viikon vakiokierroksella, jossa punaiset kohtaavat kotonaan Sunderlandin. Valmentajanvaihdoksilla on tapana ainakin hetkellisesti piristää joukkueen peliä, ja ManU kaatoikin ensimmäisessä Giggsin luotsaamassa ottelussa Norwichin peräti 4–0. Panostus siis kannattanee: varma ykkönen kakkoskohteeseen.

Valioliigan mestaruuden kannalta kiinnostavin kohde löytyy heti lapun alusta. Kun sarjakärjessä porskuttava Liverpool otti pataan niskaan hengittävältä Chelsealta, tasoittui asetelma niin, että ykköskohteen vierasjoukkue Manchester Citylläkin on vielä sanansa sanottavana – semminkin, kun se on pelannut ottelun kärkikaksikkoa vähemmän. Everton ei kuitenkaan ole Poolille helppo vastus, joten varmistetaan vierasvoitto ykkösellä.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.5. kello 16.55. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2(1), 1, 1, 1, 1(x), 1, 1(x), 1(x), 2, 1(2), 1(2), 1, 1.