Vapusta tuli lakisääteinen vapaapäivä keväällä 1944, siis 70 vuotta sitten, kirjoittaa SAK:n erikoistutkija Tapio Bergholm SAK:n Uusi kulma -blogissa.
Sitä ennenkin vuodesta 1935 alkaen vappu oli käytännössä vapaapäivä, koska kauppojen, liikkeiden ja toimistojen aukioloa ja työoloja koskevat lait oli uudistettu joulukuussa 1934. Kuitenkin ennen vuoden 1942 vappua työnantajat sota-ajan työvoimapulaan ja työkiireisiin vedoten ilmoittivat pitävänsä useita tuotantolaitoksia käynnissä vapunpäivänä. Tämän takia SAK teki toukokuussa 1942 sosiaaliministeriölle ehdotuksen vapun muuttamiseksi kaikkien työntekijöiden lakisääteiseksi vapaapäiväksi.
Lakiesityksen asiasta antoi Edwin Linkomiehen (kok.) hallitus sosiaaliministeri Aleksi Aaltosen (sd.) esityksestä maaliskuussa 1944. Bergholmin mukaan hallitus ymmärsi kansallisen yhteisrintaman rakentamisen tarpeen keväällä 1944 hyvin ja siksi esityksen mukaan lakia olisi noudatettu ensimmäisen kerran jo 1.5.1944.
Esityksen mukaan työnantajaa, joka kieltäytyy antamasta työntekijöille vapunpäivää vapaapäiväksi rangaistaan sakolla.
”Vapaa parhaaseen kylvöaikaan”
Bergholmin mukaan uutta lakisääteistä vapaapäivää ei saatu ilman kiistelyä ja kitkaa. Maalaisliittolaiset lehdet esimerkiksi hämmästelivät sitä, että uusi vapaapäivä oli tulossa juuri Etelä-Suomen parhaaseen kylvöaikaan.
Eduskunnassa laista ei ollut täyttä yksimielisyyttä. STK:n toimitusjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Antti Hackzell väitti, että Suomessa oli jo ennestään enemmän vapaapäiviä kuin missään muissa maissa. Siksi vapaapäiväkysymystä koko laajuudessaan olisi pitänyt ensin selvittää komiteassa.
”Kansalliseksi talkoopäiväksi”
Ernst von Born (RKP) oli samoilla linjoilla. Hän toivoi, että vappua vietettäisiin tällä kertaa huhtikuun viimeisenä päivänä, joka oli sunnuntai. Bornin mielestä vappu tulisi organisoida kansalliseksi talkoopäiväksi, mikäli eduskunta hyväksyisi lain työväenasiainvaliokunnan ehdottamassa muodossa.
Lain kolmannessa käsittelyssä kokoomuksen Hackzell arvosteli vielä ankarammin lakiesitystä:
– Lain laatimista siihen oikeana ajanhetkenä olisi voitu pitää voittona ja saavutuksena työväenluokalle. Tänään läpivietynä on se merkki tämän hetken tosiolojen piittaamattomuudesta.
Hackzell esitti harkittavaksi, että työpäiviksi muutettaisiin joku työviikkoa pahasti rikkova juhlapäivä. Lisäksi hän totesi, että ”eikö esimerkiksi voitaisi ottaa harkinnan alaiseksi, että maassamme vallitsevan vaikean tilanteen vuoksi viettäisimme toistaiseksi esimerkiksi vappua ja itsenäisyyspäivää vain joka toisena tai kolmantena vuonna”.
Hackzell ja von Born eivät tehneet muutosesityksiä. Eduskunta hyväksyi ja tasavallan presidentti Risto Ryti vahvisti lain 27.4.1944 valiokunnan esittämässä muodossa.